Siirry pääsisältöön

Kuka ja miksi?

"Kun elämässä saa uuden mahdollisuuden"

Olen tavallinen kottarainen. 32-vuotias kahden lapsen äiti, jonka elämä muuttui äkillisesti lokakuussa 2012. Sairastuin rintasyöpään 27-vuotiaana ja siitä alkoi elämäni suurin sirkus.
Syöpätarinani voit lukea aavistuksen hillitymmästä blogistani: "Kutsumaton vieras".

Nyt kun muijassa vielä henki pihisee, on tullut kiire elää.

Blogini "Pikkusen pilkottu" käsittelee oman elämäni sirkusta ja arkea syövän jälkeen – positiivisella ja pikkusen kilahtaneella elämänasenteella höystettynä. Eikä sovi unohtaa pois viipaloituja ja kertaalleen kasaan kurottuja kumpujakaan. Ne kun ovat nyt osa minua.
 Mukana myös ripaus lifestylea ja mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa. Liian vakavasti ei pidä ottaa.

Hyvin kiteytetyn itsearvion lainasin yhdestä blogitekstistäni:

En ole penaalin terävin kynä, eikä kaikki ismoni ole kasinolla.
Olen äänekäs, huoleton, huonomuistinen ja äkkipikainen.
Samaan listaan istuu myös kepeästi adjektiivit levoton, vilkas ja ailahteleva - lista on pitkä kuin osoitehistoriani.
Mutta mikä tärkeintä - olen avoimesti sitä mitä olen. Kaikkine väreineen.

 Teen äkkipikaisia ratkaisuja ja elän. Nauran itselleni. Ja toki muillekin. Räiskyn ja rakastan. Näkisin tässä jo aika monta hyvää avainta onneen.

Ja vaikka täällä ollaankin "oman onnensa nojassa" en olisi pystynyt luomaan tätä onnen tilaani yksin. Ollakseen onnellinen, tulee ihmisen olla myös vähän onnekas.

Olen onnekas, koska olen oikeiden ihmisten ympäröimä. 
Olen saanut rakkaimmiltani aina täyden tuen räiskyvään elämääni. Ihan joka mutkassa ja käänteessä. Suoralla pätkällä hekin saavat sitten levähtää. Eivät kauaa, mutta kuitenkin.

Niin jotta että ei se elämä ole aina niin justiinsa.

Nauttikaahan elämästä rontit -  hölmöillekin on aikansa ja paikkansa.
Ei elämässä ole aikaa hukattavaksi <3



Facebook sivut löytynee osoitteesta https://www.facebook.com/pikkusenpilkottu/
Ja instagramista nimellä "nunnuliina."
Saa tykätä muttei oo pakko hei.
<3

Kommentit

  1. Ajauduin sivullesi, kun etsin tietoa Herbetzin pistoshoidosta. Äitini on käynyt kyseisessä hoidossa ja alkoi sen juuri saamaan pistoksena. Äidillä todettiin rintasyöpä Her-2 noin 3 vuotta sitten. Oli jo syönyt reisiluuta 2/3 osaa. Leikkauksen jälkeen hoitona olllut vain herbetzin ja joku luustolääke. Mitään lisälevinnäisyyttä ei ole tullut :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …