Aivan passeli kakkoslaatudaami.

Mittani alkaa olla täysi jengin huonoa itsetuntoa ja siitä syntyvää kateuspuhetta.
Mittani ei toki ole kovin pitkä, joten sikäli se ei vaadi kummoisiakaan täyttyäkseen. Koska olen kuitenkin helposti kiihtyvää ja vähemmän harkitsevaa sorttia, jaarittelen asiani nyt pitkän kaavan kautta ulos. 

Nauttikaa matkasta. 
Tai olkaa nauttimatta.
(Suosittelen jättämään kukkahatun narikkaan ja ottamaan tilalle pussillisen kevyttä huumorimieltä.)

Olen jo nuoresta lähtien tiedostanut olevani kakkoslaatua. Ja kun sanon kakkoslaatu, en tarkoita sillä silkkaa negaa.

Kakkoslaadulla tarkoitan tyttöä, joka ei ole kylän kuumin katti, mutta kokenut olevansa ihan riittävä. Tyttö joka ei "seukannut" suosituimpien poikien kanssa, vaan heidän kakkoslaatuisten kavereidensa kanssa. 

Järjestely oli molemmille osapuolille selkeä. Ykköslaatuiset ystävämme löysivät toisensa ja me kakkoslaatuiset kaverit sitten käytännönsyistä toisemme. Koska hengailu yhdessä oli paljon kätevämpää niin.
Näiden tarinoiden pituudet mitattiin tosin päivissä. 

Olin habitukseltani niin sanotusti hajuton ja mauton (joskaan en äänetön) "poikatyttö", kuten silloin vielä oli tapana sanoa.
Lainasin kuitenkin aktiivisesti ykköslaatuisten ystävieni hienoja vaatteita ja pyysin heitä (myös varsin aktiivisesti) meikkaamaan naamani pyrkimyksenä muistuttaa enemmän ykköslaatuista tyttöä kuin kakkoslaatuista poikaa.

Tähän väliin haluan esittää suurimman kiitokseni ja syvimmän pahoitteluni näille ystävilleni. 
Olette käyttäneet kakkoslaatuisen perävaununne tuunaamiseen mahdottoman paljon kosmetiikkaa, vaatteita ja aikaanne.

(Toinen heistä kirjoittaa blogia https://kuinmeilletehty.blogspot.com - liekö sitten tämän päivän hulluus nuoruuden traumojen havinaa.)

Kehokuvani on aina ollut melko neutraali. Siitäkin huolimatta, että sain epämiellyttävää huomiota osakseni kantaessani kehossani ikäiselleni merkittävän kokoisia kannuja, jotka sittemmin lasten myötä muuttuivat merkittävän kokoisten kannujen nahkajäänteiksi. 

Ja niihinkin vähäisiin sitten syöpä löysi tiensä. Katsoi varmaan, että tyhjää tilaa on missä majoittua.
Muistan kuinka lääkäri selosti säälivällä katseellaan tilannetta, jossa rinnat olisi hyvä poistaa kokonaan. Totesin, ettei jäljellä ole paljon mitä ikävöidä.

Nuoruudessani laihuutta ihailtiin ja tavoiteltiin. Muistan olleeni ahdistunut ympärilläni olevien nuorten puolesta siitä, miten huolissaan valtaosa oli painostaan ja miten paljon siitä puhuttiin. 

Itse en olisi koskaan jaksanut nähdä edes vaivaa laihduttamisen eteen, sillä niinä aikoina tilanne olisi vaatinut joko syömisen pois jättämistä tai ylenpalttista liikuntaa. Olin liian perso herkuille ja liian laiska liikunnalle. (Uskomaton muutos nykyhetkeen.)

Tästä päästäänkin itse aiheeseen.

 "Miksi sä voit syödä mitä vaan ja oot silti noin laiha"
"Ootko sä taas laihtunut"
"Helppo sun on pukeutua tommoseen haalariin kun sä oot noin hoikka"

Sinä joka näitä kommentteja latelet, haluan kertoa jotain:

SE ETTÄ KEHO ON HOIKKA, EI TARKOITA ETTÄ KEHO VOI HYVIN.
Ja se, että keho voi hyvin pitäisi olla paljon tärkeämpää kuin se, miltä se ulospäin näyttää.

---
Jos laskisin pöytään kehostani kaikki lihakset, pöydässä olisi vielä mainiosti tilaa kattaa brunssi koko perheellesi. Itseasiassa veisin pöydästä vain pienen siivun.  Ja uskokaa tai älkää - keho tarvitsee lihaksia muuhunkin kuin pullisteluun.

Jos laskisin pöytään riskini sairastua sydän- tai verisuonitauteihin, et mahtuisi laskemaan siihen edes kahvikuppiasi.

Jos laskisin pöytään kaikki ne ylivilkkaiden aivojeni tuomat ylimääräiset tunteet, jotka kuormittavat sekä kehoani että arkeani saamatta aikaan mitään hyödyllistä, et edes tietäisi missä pöytä on.
---

Viestini on, että keskitytään olennaiseen. OMAAN hyvinvointiin.
Ja koska hyvinvointi lähtee (valitettavasti ylä)päästä – jossa allekirjoittaneella on sen verran epälooginen liikennejärjestely, että työmaa on Länsimetroakin raskaampi prosessi – on kenties aika tehdä asialle jotain.

Josta päästäänkin itse maksettuun mainokseen, nimittäin Varpu Hintsasen TAHTO-valmennukseen.
Voitte vain kuvitella, miten hyvään aikaan tämä viisas Varpu ryhtyi jakamaan ajatuksiaan koko maailmalle. <3

"Emme voi muuttaa toimintaamme, ellemme ymmärrä miksi toimimme niin kuin toimimme."
-Varpu Hintsanen

P.S.
Toinen vinkkini parempaan minäkuvaan on itseironia. Uskalla nauraa itsellesi ja luomillesi epäkohdille.

Uskon, että huumorilla on ollut suuri rooli opetellessani luomaan kuvaa itsestäni itselleni ja kuvaisin omaa kehokuvaani yhä neutraaliksi.
(Tutkimuksessa ei ole huomioitu adhd:n muodostamia yksittäisiä mielialavaihteluita)

Koen edelleen olevani aivan passeli kakkoslaatudaami, jolla on käynyt valtava säkä erityislaatuisen aviomiehen kanssa.

Ajauduin hiljattain pohtimaan aviomiehelleni kyllästyisimmekö joskus tulevaisuudessa toisiimme. 
"Hani, miten voisin kyllästyä noin moniulotteiseen elämyslahjaan" -hän vastasi.
Melko positiivinen näkemys mieheltä, joka on saanut avioliiton mittaisen sivuroolin käsikirjoittamastani romanttisesta draama-seikkailu-toimintakomediasta.

Täten haastankin SINUT nyt myös kertomaan rakkaimmallesi asioita, joita hänessä arvostat.
 Ihan muuten vaan.
Ja kun sanon nyt, tarkoitan HETI VÄLITTÖMÄSTI.
En edes tunne muita aikakäsityksiä.

3 kommenttia:

  1. Voi, Nunnuliina, sinä uniikki, olet aivan uskomattoman ihana!

    VastaaPoista
  2. Sinä uskomaton tarinan(totuuden)kertoja, tämäkin juttu meni elokuvana silmissäni.

    VastaaPoista
  3. Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä enää. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836
    tai viber +2349014523836

    VastaaPoista

Mitäs tästä tapahtuu?

"Haluan ottaa tästä kuvan. Laittaisitko asetukset kohdilleen" – oli ohjeistukseni tekniikka rakastavalle aviomiehelleni, joka usk...