Joskus onni vaatii impulsiivisuutta.

Haluaisin puhua hieman impulsiivisuudesta. Raapaisin aihetta jo hienoisesti tänään Instagramissakin. 

"Impulsiivisuudella on negatiivinen maine, mutta sillä ansaitsee myös paljon hyvää. 
Saavuttamieni onnellisten asioiden takana on monta harkitsematonta ja äkkipikaista päätöstä."

Totta joka sana.

Tunnen persoonia, jotka rakastavat harkitsemista. Niin paljon että moni asia jää jahkailun takia kokematta. Voitte uskoa että kaltaiselleni ihmistyypille pitkä harkinta-aika on sietämätöntä. Etenkin, jos oma toimintani on toisen harkinta-ajasta kiinni. Mutta vaikka ei olisi, koen pohdiskelijoiden jäävän paljosta paitsi liiallisella kannattavuuden punnitsemisella. 
Taisin sanoa sen jo.

Pahimmillaan punnitsijaihmiset jäävät järkisyistä esimerkiksi myrkyllisiin ystävyyssuhteisiin, onnettomiin parisuhteisiin, vääriin ammatteihin ja ja ja ja. Lista on loputon. Kyllä te tiedätte mistä puhun.

Päätöksienteossa mielestäni erityisen tärkeää on kysyä itseltään "miksi ei".

Hauskaa että ylipäänsä puhun tästä – ihan kuin omissa päätöksenteoissani olisi jonkin sortin harkintaprosessi. Ei ole ei, mutta jos olisi niin haluaisin sen menevän juuri noin.

Omassa "prosessissani" – kyllä, juuri siinä missä idean ja toteutuksen välillä ei juurikaan ole ilmaa – kysymyksen sijaan on yleensä vain Voutilaisen Laurankin suusta kuultu toteamus: "no hitto miks ei" ja lähinnä omasta suustani kuultu versio "kerrankos sitä."
Kerranpa hyvinkin. Tai toisen tai kolmannenkin. Milloin mitäkin.

No nyt päästäänkin sitten tähän onnellisuus osuuteen!
Olen saanut paljon palautetta iloisesta elämänasenteestani ja huterasta huumoristani. Joskus on joku kysynytkin, mistä ammennan iloa elämääni.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä tosiasiasta, etten ole aina iloinen. Ei kukaan ole. Jos aviomieheltäni kysyy, ilo ei välttämättä ole edes arjen top vitosessa. Impulsiivisuus on. Joskin siihen liittyy sitten muita (=lue runsaasti) positiivisiakin tunteita, kuin pelkkä ilo. 

Olen kova tyttö stressaamaan, mutta siihenkin auttaa impulsiivisuus. Sen ansiosta en jää vellomaan ikäviin tunteisiin.  Vaihtoehtoja vastoinkäymisten voittamiseen on muutama, mutta tässä niistä kolme (koska en muista niitä muita):

(Välihuomautuksena todettakoon, että aviomieheni mielestä "muutama" tarkoittaa noin kolmea ja omasta mielestäni se tarkoittaa tasan viittä. Omasta mielestäni olen oikeassa.)

 1) Saan uuden ajatuksen (tai sata uutta ajatusta) ja alan keskittymään niihin. 
Tai no "keskittyminen" on ehkä vähän liioiteltua, mutta että negatiiviset tunteet saattavat jäädä positiivisten jalkoihin. Saatan unohtaa ne. Keskittyä taas iloisiin asioihin.

2) Ratkaisen stressaavat asiat nopealla sykkeellä. 
Olen ratkaisukeskeinen ihminen ja haluan stressaavat asiat pois päiväjärjestyksessä saattamalla ne päätökseen. Tiedän ja olen huomannut että jotkut asiat vaativat aikaa ratketakseen, mutta itselleni tällainen toimintamalli on tuntematon. Mielestäni kaiken voi ratkaista heti.
Paitsi erinomaista lihaskuntoa ja treenimotivaatiota. Siihen en ole löytänyt vielä ratkaisua.

3) Väännän vastoinkäymisen huumoriksi.
Mitäpä tähän lisäämään. Itseironialla selviää monesta ikävästäkin tilanteesta. Ei se toki kaikkea ratkaise, mutta auttaa hitusen.

Koska rakastan yhteenvetoja (ikään kuin se auttaisi kasaamaan muuten niin epäselvää kyhäelmää yhtenäiseksi) todettakoon, että MINUN mielestäni ripaus huolettomuutta ja äkkipikaisuutta auttaa onnellisten asioiden tavoittelussa.

Niin kävi myös (megaimpulsiiviselle) veljelleni Jarille, joka omistaa nyt 1/4 ravintolaa. 
Lainatakseni ripauksen runoani:

"Kerran täytyy vain pirahtaa luuri,
kunhan idea on tarpeeksi järjetön ja suuri.
"Ihan vitun hyvä idea" - Jari sanoi vaan,
vaikkei ollut kuullut yksityiskohtiakaan."

Maailman eniten onnea äkkipikaiset, impulsiiviset ja harkitsemattomat ravintoloitsijat Jari, Kata, Pauliina ja Arttu! Menkää muutkin seuraamaan näitä hullun ihania somessa @wiskarila ja piipahtakaa Kivenlahdessa. JÄRJETTÖMÄN IHANAA! <3

P.S. Mitäpä luulette montako kertaa harkitsin avajaisasuni valintaa ennen lähtöä?
Aivan. "No hitto miks ei" sirkusteltta olisi ollut hyvä idea?

1 kommentti:

  1. Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Riitta Mäkirinne Turusta, olen lääkäri ammatin mukaan, 47-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni, minulla on myönteinen aikomus, että nämä tiedot auttavat tätä artikkelia lukevalle henkilölle nyt palauttamaan rikkoutuneen avioliiton ja palauttamaan menetetyn rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Oltuaan suhteissa Janne Anttilaan vuosia, hän hajotti minut, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein, oli turhaa, halusin häntä takaisin niin paljon rakkauden takia, että olen häntä kohtaan, Kysyin häneltä kaiken, mitä minulla on, lupaan, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä ja hän ehdotti, että ota mieluummin yhteyttä rakkaudenloitsijaan, joka voi auttaa minua selittämään sen, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkaudenloitsuosa oli olemassa tai toimi, minulla ei ollut valintaa mutta kokeillaan sitä, lähetin sähköpostin loitsukanavalle ja hän kertoi minulle, ettei ollut ongelmaa, että kaikki tulee olemaan kunnossa ennen kolme päivää, että entinen palaa takaisin minuun ennen kolme päivää, hän heitti Rakkausloitsun osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 3.00. Entinen rakkautekumppani soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, että vastasin puheluun ja hän sanoi vain, että hän oli niin pahoillani kaikesta mitä tapahtui, että hän halusi minun palata hänen luokseen, että hän rakastaa minua niin paljon . Olin niin onnellinen ja niin me aloimme elää yhdessä onnellisina. Näin voit tavoittaa hänet, jos tarvitset apua doctorigbinovia93m@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836, ota asiat itsestäänselvyytenä ja se vie sinulle .....

    VastaaPoista

Mitäs tästä tapahtuu?

"Haluan ottaa tästä kuvan. Laittaisitko asetukset kohdilleen" – oli ohjeistukseni tekniikka rakastavalle aviomiehelleni, joka usk...