Olipa kerran eevertti.

Teen varmaan jotain megaennätystä nyt lyhyen kirjoitusvälin suhteen, mutta niin oli tapahtumarikas päivä eilen, että on aivan tajuton polte tulla jakamaan tämä "ei mennyt niinkuin strömsössä" - vaihe elämästäni teillekin.

Siitäkin huolimatta, että eilen uhosin mielettömän toimivaa yhteistyötä minun ja uuden mustan kipponi välillä, otin kuitenkin bränikkään kulkupeliini myös vakuutuksen.
(päivän paras ja samalla yllättävin veto)

Kuinka ollakkaan töistä lähtiessäni tapahtui jotain mielenkiintoista (vaan ei kovin yllättävää).

Kohtasin jotain niinkin ihmeellistä kuin liikennevalot. Tämän häkkyrän punainen väri ei kuitenkaan herättänyt kipon kuskissa minkäänlaista vihiä siitä, että olisi tarpeen pysähtyä. Myöskään punaisiin valoihin jo pysähtynyt edellä ajava auto ei sekään laittanut vielä hälytyskelloja soimaan. 

Oikeastaan hälytyskellot (voi kai sitäkin jonkin sortin kilinäksikin kutsua) soivat vasta siinä kohtaa kun olinkin jo melko tiiviissä paketissa edellä ajavan takapuskurissa. Nappituntumaksikin kai kutsutaan.
Kyllä - rysäytin rekisterikilpeni leiman kauniisti edellä ajavan takakonttiin.
BOOM!

Pikku ehostuksen jälkeen kyllä se kippokin vielä kevään näkee.

Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin lopulta myös kotiin ja taisin mainita jotain jo ennakkoon siitä eilisillan ohjelmanumerostakin.
TATTADADAA! Saanen esitellä.....
musta lehmä
.....Kas - ystävämme musta lehmä tovereineen.

Jotta palaneen haju ei varmasti olisi kohdistunut vain keittiöön, oli myös mainio idea alkaa lämmittää puusaunaa avaamatta hormipeltiä. Koko talon kattava savustus oli taattu.

Niin että joko ne "Vuoden Eevertti" palkinnot oli jaossa?

Tänään vuorossa olisi piparkakkutalo - tuskin maltan odottaa.

3 kommenttia:

  1. voi että oli hauska kuvaelma yhelle päivälle,mutta sitä joskus sattuu ,kyllä minulla oli iloinen lukuhetki,kiitos
    T: Aljuska

    VastaaPoista
  2. Tunnen olevani jälleen niin siunattu avioliittoani, kun tohtori osagiede toi takaisin mieheni, joka erotti minut kanssani hyviä 3 vuorokautta. Olen nimeltä Anneli Jäätteenmäki. Vaikka minulla on suu koko kehossani, ei riitä, että kiitämme tohtori Osagiedea hänen avusta elämässäni. Mieheni oli eronnut kanssani 3 kuukautta ja joutunut olemaan tuskissa ja tuskalla ilman häntä. Joten etsin apua kaikkialta, mutta mikään ei onnistunut, ennen kuin tarkoitin tohtori Osagiedea, jonka kanssa otin yhteyttä verkossa. Selitin tilannetta hänelle ja hän lupasi, että aviomieheni tulee takaisin minuun 24–48 tunnin sisällä, sikäli kuin sydämeni silti lyö hänen puolestaan. Uskoin häneen ja hän valmisti loitsun minulle ja mieheni soitti minulle juuri kun tohtori Osagiede sanoi. Hän vetoaa ja sanoi, että hän tarvitsee minut takaisin ja elämme nyt jälleen onnellisina viimeiset 9 kuukautta. Kaikkien siellä lukevien artikkelini, jotka tarvitsevat apua, tulee ottaa yhteyttä häneen ... Sähköposti: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp and viber puhelinnumeroon +2349014523836

    VastaaPoista

Häpeä vai helpotus?

Muistatteko – ja kukapa ei muistaisi, kun yhtenä kauniina keväänä riipasin impulsiivisuuksissani bulgarialaisen kuppikakkutatuoinnin  lapaa...