Hyväksy tai paheksu!

"Keskity" – kuulen sanottavan. Siinäpä monialainen aivopähkinä kaltaiselleni epävakaalle ohjukselle.

Raotan silmiä löytääkseni puhelimeni lattialta. Vilkaisen näytöltä kellonajan, vain varmistaakseni että on aamu. Onneksi on, sillä tunnen moottoreiden jo käynnistyneen kuupassa. Paluuta uneen ja rauhaan ei ole. Ajatuksia alkaa pulppuamaan kukkulalle ja niiden määrä kasvaa uskomattomalla vauhdilla. Tulee kiire.

Kiire nousta ylös keräämään eiliset lelut ja vaatteet. Pyykit ja astiat. Ne samat, jotka levittyvät pitkin kotiamme jokainen päivä. Ikinä eivät ole kulkeutuneet heti käytön jälkeen paikoilleen, eivätkä ikinä tule kulkeutumaan. Pukkaa lisää kiirettä. Suunnitella päivän kulku. Uudestaan tietysti. Suunnittelinhan sen ennen nukkumaanmenoa ja jo herätessäni kertaalleen. Tilanteet muuttuu.

Olen tehokkaampi kiukkuisena, joten aviomies ikäänkuin pumppaa kehooni polttoainetta hitailla heräämisillään. Hän on sitä lajiketta, joka tarvitsee paljon aikaa käynnistääkseen moottorit. Saattaa lojua sietämättömän kauan. Nousta istumaan ja jatkaa lojumista. Ja taivas varjele kun hän saa ryömittyä kylpyhuoneeseen ja aloittaa päättymättömän pystykylpynsä, on kehoni tankki jo ikäänkuin täynnä. Olen kiivaalla voimalla ylikuumentunut siivous- ja suunnittelurobotti jota "ei tartte auttaa!"

Jokainen aamu on myös mahdollisuus uuteen alkuun. Terveellisille elämäntavoille. Lähden uskomattomalla sykkeellä kohti loistavia valintoja aina vihreistä smuutseista pistaasipähkinöihin. Viimeistään iltapäivällä tässäkin tapahtuu joku lievä notkahdus, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä repeää iltaan mennessä täysin. Nää on näitä.

Kokonainen päivä meneekin sitten miten sattuu. Toisinaan hyvin, toisinaan sinne päin. Harvemmin täysin nappiin tai vastavuoroisesti totaalisen puihin. Sanottakoon, että vaihtelua on. Niin mielialassa kuin käytännön toiminnassakin. Työpäivien skarppikapasiteetti osaa yllättää positiivisesti, mutta skarpillakin on rajansa eikä paukkuja todennäköisesti riitä enää kotiajalle.
Suunnittelen, sovin, unohdan ja pahoittelen. Olin vähän paska, mutta en taaskaan tahallani. Taputan itseäni olkapäälle lukuisia kertoja päivän aikana vain todetakseni, ettei maailman tähän(kään) kaadu.

Ei kaadu, vaikka...

...tuuppaat lapsen tuntia liian aikaisin koulun pihalle koska väärä päivä.
...pakkaat samaiselle lapselle eväitä edellisviikon retkelle.
...unohdat hammaslääkärit ja neuvolakäynnit. Omat ja lasten.
...nappaat koiran kipulääkkeen kitusiisi allergialääkkeesi sijaan
...varaat kaason roolissa morsiamen hääkampauksen ja -meikin väärälle päivälle.

Puhun kovaa ja puhun liikaa. Ennen kaikkea puhun päälle ja lopetan muiden lauseet. Monikaan ei pysty puhumaan sillä sykkeellä, jolla haluaisin tarinan etenevän. On pakko arvata loppuhuipennukset itse. Helvetin ärsyttävä tapa. Huomaan sen kyllä, joskin liian myöhään.
On vaikeaa olla hiljaa, kun ajatus ja näkökanta vain syöksyy ylärööristä ulos.

Iltaisin lasten mennessä nukkumaan alkaa oma aika. Tankki on tyhjä, eikä sitä saa täytettyä edes kiukkuvoimalla. Nautin ja ahdistun samaan aikaan. Kohta pitää mennä nukkumaan. Ja niin olisi paljon tekemistä ja ajateltavaa. Hyi. Nukkuminen on ajan tuhlausta. En ehdi elää jos pitää nukkua. Loputtoman ajatuspyörän rullatessa yöunet jäävät lopulta liian vähälle.

Tätä tämä on. Päivästä toiseen. Ja tunnen, miten elämäni osalliset haluaisivat huutaa "KESKITY nyt hyvä nainen!"
Toden totta. Olipa kertakaikkiaan hyvä neuvo. No nyt ilman muuta täytyy alkaa keskittymään.

Tietäispä miten.

Unohdanko asioita tahallaan? Kiusallaan? Vittuillakseni?
Jätän keskittymättä, koska haluan olla sysipaska ihminen ja ennen kaikkea vanhempi?
Sitähän minäkin.

Kanssani eläminen aikuisena perheenjäsenenä, ystävänä tai puolisona on kuitenkin valinta.
Voit sietää tai olla sietämättä. Nauttia seurastani tai olla nauttimatta. Jäädä tai lähteä.
Tuuppaat vaan vaakakuppiin hyvät ja pahat. Sitten tarkkailet että mihin suuntaan kellahtaa.

Tämmönen olen ja parhaani yritän. Sen täytyy riittää koska parempaankaan en näillä näytöillä pysty.
Hyväksy tai paheksu.

Terveisin helvetin monella väripatruunalla ladattu ohjus <3
P.S. Joskus kirjoittaminen on hankalaa ja tekisi mieli tehdä video. Tiedä sitten onko sekään yhtään sen helpompaa. Tuskin. Ajatus on kaunis, mutta tuskin muistan sitä enää huomenna. Moiccu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ryssityt rutiinit.

Jatkakaamme hyväksi havaitulla linjalla - mustamaalaamalla hattuni kukkia entisestään. "Lapsella on tärkeää olla selkeät rutiinit&qu...