Kaverinkaverinkaverin pelkoa ja inhoa Sunny Beachilla

Se oli vallan marraskuinen päivä, kun ystäväni (veljen vaimonakin tunnetaan) heitti ilmoille ehdotuksen edullisesta toukokuisesta perhereissusta Bulgariaan. Sellaisina synkkyyden aikoina sitä motivoituu kummasti auringon mahdollisuudesta ja laittaa luottokortin vingahtamaan "koska halvalla sai." No, sisältyi tähän prosessiin aviomiehen jyrkkä Bulgaria-vastustelukin, mutta se tunnin mittainen kamppailu jäi lähinnä hidasteeksi. Aviomieskin sen jo ymmärtää, että joskus pääsee vaan helpommalla, kun nostaa kädet ilmaan luovuttamisen merkiksi.

Luonteeseeni kuuluu tietynlainen harkitsemattomuus, joten tarkemman kohteen vilkaisin vasta pari kuukautta myöhemmin.
⭑Sunny F*cking Beach⭑

En tiennyt kohteesta ennen varausta mitään, mutta voi pojat miten paljon informaatiota alkoikaan tulvia korvakäytävistä sisään mainittuani sanat "Sunny" ja "Beach".
Se ei ole kuulkaa yks eikä kaks henkilöä, jonka kaverin tuttujen isovanhempien koirien kummit oli ollut samaisessa kohteessa ja kärsinyt yhtä sun toista. Hädin tuskin palannut elävänä.

Näin ollen ajattelin jakaa meidän kauhutarinamme.
Valintamme oli ilman muuta bulgarialainen "all inclusive" joka ennakkoluulojen perusteella tarkoitti ihan kokonaista pakettia aina paikallisesta noroviruksesta muistikatkoksilla täytettyihin drinkkeihin. Pakko myöntää, että jos matka maksaa 200 euroa henkilöltä sisältäen lennot, majoitukset, ruoat ja juomat, ei odotukset olleet kovin korkealla. Ottaen huomioon myös epätoivotun informaation määrän.

Koska nuorimmaisemme on vasta reilun vuoden ja edessä oli niin sanottu "neitsytlento", lienee selvää että myös kauhukuvat alati huutavasta pienmatkustajasta kävi mielessä. Jotain positiivista siinä kuitenkin tapahtui hänen mussuttaessaan naksuja tyytyväisenä koko nousun ajan. Yläilmoissa oksensi ja nukahti.
Myönnän, että vaikka kaikenlaisiin kauhuskenaariohin olin yrittänyt varautua, jo kerran syödyillä maisseilla lastattu syli tuli tyystin puuntakaa.

Adhd-elohopeaksikin kutsuttu keskimmäiseni hämmästytti tyytyväisyydellään istuessaan takapuoli penkkiä vasten – vain kerran paikkaa vaihtaen – koko (3h) lentomatkan. Teinini sen sijaan yllätti tekemällä ristikoita vaikka Wifikin olisi ollut saatavilla.
Hotelli, Avenue Deluxe oli positiivinen yllätys, koska se oli ilmastoitu ja puhdas. Reilun kokoinen uima-allas piti lapset päivästä toiseen tyytyväisenä, joten siitä reilusti plussaa.
Edullinen matkahinta alkoi kuitenkin valjeta ruoka-ajan koittaessa. Paljon kaikkea, mutta ei todellisuudessa mitään ravinnoksi kelpaavaa. Kattaus näytti päivästä toiseen siltä, että ruoka-ainekylttien jokaiseen nimeen olisi voitu lisätä sana "noro." Sitä ne kertakaikkiaan huusi. Norochicken ja norosausage.
Pikkuhiljaa nälän yltyessä sitä kuitenkin alkoi ottamaan näitäkin riskejä. Eipähän tullut vedettyä övereitä. Eikä liiemmin näkynyt bulgarilaista noroakaan. Päinvastoin – vatsa oli paremmassa kunnossa kuin kotona. Tämä, jos mikä meni hämmentävän plussan puolelle.

Hotellin negatiivisuuksiin (ruoan lisäksi) laskettakoon myös henkilökunnan olematon englanninkielentaito. Satuin kahdesti paikanpäälle tilanteeseen, jossa turistit yrittivät tiedustella hanaveden turvallisuudesta saaden vastaukseksi lähinnä haltiakieltä venäjän ja bulgarian mikämikämaasta. Käsien voimakas heiluttelu ei varsinaisesti tuottanut lisäarvoa, vaikka hyvää varmasti tarkoittikin.

Nimenomaiseen tilanteeseen liittymättä, on vastavuoroisesti annettava vikavaloa myös suomalaisille turisteille. Äänen korottaminen suomeksi ei liiemmin auta kielimuurien murtamiseen. FYI.
Itse Sunny Beach bilekatuineen oli karu kokonaisuus. Sesonki oli vasta tulossa, joten moni koju oli vielä rempallaan. Ja ne loput avonaiset remontin tarpeessa. Sisäänheittäjät muutamalla opetellulla suomalais-ruotsalaisella sanallaan latistivat tunnelmaa, mutta hekin ymmärsivät skandinaavisen välinpitämättömyyden olevan voittamaton. Suosimme ravintoloita ja kojuja, joihin sai kävellä sisään omasta tahdosta.

Bulgarian hintataso on tällaiselle velkaiselle perhematkailijalle erittäin passeli. Erityisesti ruoka on varsin huokeaa. 8 hengen (+taapero) seurueemme ravintolalasku oli kalleimmillaan (ja parhaimmillaan) yhteensä n. 70 euroa.

Ja mikä yllätys, että viikon aikana 9 hengen seurueestamme kukaan ei tullut ryöstetyksi tai herännyt itselleen tuntemattomasta sijainnista. Ja jos ottaa huomioon, että kokonaisen viikon aikana vain 1/9 paskoi nestettä yhden päivän ajan, oli loma ennakoraportointiin nähden varsinainen suksee.

Suosittelenko kohdetta?
Kyllä – jos olet persaukinen perheellinen tai vastaavassa taloudellisessa tilanteessa oleva humalahakuinen kaveriporukka.
En – jos haluat nauttia rauhasta, kuvata kauniita rakennuksia ja maisemia.

Palaanko...
Sunny Beachille? Tuskin.
Bulgariaan? Epätodennäköistä.

Seura oli hyvää ja lapset aivan pähkinöinä. Se teki matkasta onnistuneen. Ainakin näin vanhemman näkövinkkelistä.
Joskin kipaisin juuri toivottamasta ylläolevan kuvan elohopealleni hyvät yöt ja palasin pieneksi hetkeksi muistelemaan matkaa. Loppuyhteenvetona todettakoon elohopeani "kiitolliset" sanat:

"Paitsi äiti, en mä muista sieltä enää mitään."

Että semmonen reissu <3

P.S. Pistetään ny loppuun vielä tää meidän reissun perhekuvakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ryssityt rutiinit.

Jatkakaamme hyväksi havaitulla linjalla - mustamaalaamalla hattuni kukkia entisestään. "Lapsella on tärkeää olla selkeät rutiinit&qu...