Jooko? Eiku seis! Kyllä sittenkin. VÄÄRÄ HÄLYTYS!

Sain hiljattain teiniltäni kuvatervehdyksen, jossa komeili hänen välitodistuksensa. Wilmaan paukkuneiden tiedoksiantojen perusteella numerosarja oli vähintäänkin yllätyksellinen. Se laittoi miettimään kosolti asioita.

En ole koskaan asettanut lapsilleni arvosanatavoitteita koulutielle. En toiveita koulumenestyksestä. Jollei menestykseksi lasketa sääntöjen noudattamista ja toisten kunnioittamista.

Muistan omasta lapsuudestani vanhempieni riemun läpäistessäni kokeen arvosanalla seitsemän. Vähempikään ei aiheuttanut moitteita. Muistan myös tunteneeni sääliä niitä luokkatovereitani kohtaan, jotka pelkäsivät viedä alle kympin arvosanoja näytille. En koskaan kyennyt ymmärtämään kympin merkitystä.
(Ehkä juuri siksi en nimenomaista lukua koskaan nähnytkään)

Mulla on käynyt säkä, koska olen aina kelvannut. Lapsena ja aikuisena.
Poikani adhd-diagnoosin myötä olen myös alkanut pohtimaan sieluani tarkemmin. Alan asiantuntija kertoi diagnoosin olevan vahvasti periytyvää. Enpä olisi arvannut. Voisi alan asiantuntija tulla pariksi päiväksi katsomaan arkeani ja diagnoosin alkuperä olisi sillä selvä.

Ottakaamme esimerkkinä vaikka tilanne, jossa tiedustelin veljeni vaimolta (ystävänäkin tunnetaan) mahdollisuuksiani päästä tasoittamaan reuhkani. Ilokseni sovittiin treffit jo samalle päivälle. Vain kolme tuntia se vei, kun jo yllätyin sopimastamme tapaamisesta.

"Sä oot niin ihana" – vastapuoli sanoi ja kaikki on sillä kuitattu. Joskin hänellä on extraharjaantunut ymmärryskapasiteetti. On kuitenkin naimisissa veljeni kanssa. Aivan samaa "hupsista saatana oho perkele" –geeniä on lirvahtanut massiivisella kädellä heimon sillekin puolelle.

Bravuurini on myös pyytää palvelusta ja vaihtaa suunnitelmia lukemattomia kertoja vain sekuntien sisällä ensimmäisestä pyynnöstä. "Jooko? Eiku odotas! Eiku ei mitään. Eiku Seis! Kyllä sittenkin. EIH. Väärä hälytys. ÄLÄ TEE MITÄÄN!"

Olen kaikkien päiväkotitätien ja opettajien Via Dolorosa. Täysin kykenemätön toimittamaan lapsen kunnollisia, nimettyjä sadevaatteita tai ihan vaikka vaihtovaatteita siihen kuuluisaan viikkopostia tursuvaan lokeroon. Puhumattakaan hokkareiden ja speedojen sekoittamisesta keskenään.
Pelkästään puhelu lapsen neuvolasta aiheuttaa refleksinomaisen purkauksen nimeni sijaan: "APUA. Pitäisikö mun olla siellä?"

Omistan kyllä sähköisen kalenterin, mutta tarvitsisin muistutuksen katsoa merkintöjäni. Mieluummin etu- kuin jälkikäteen. Yritin kerran käydä ostamassa ihka oikean manuaalisen kalenterin, mutta aviomieheni kielsi. Tiesi kokemuksesta, että ennen ensimmäistä merkintääni kalenteri on todennäköisemmin jo rientänyt kadotukseen.

Aamuisin aakkos-poikaani lääkitessäni, tekisi mieli tehdä lääkelevystä "sulle-mulle" -tasajako. Olisi kiva päästä kokemaan, miltä keskittyminen tuntuu. Toistaiseksi pysykäämme kuitenkin laillisella tiellä ja jättäkäämme lääkkeiden väärinkäytöt väliin.

Mitä keskittymiskyvyttömyyteeni tulee, läheiseni ovat kaikkein eniten kovilla. Kiittelen kärsivällisyydestä ja pyytelen anteeksi. Tasaisesti molempia. Toiset tietävät, etten pysty parempaan ja ne jotka eivät tiedä, osaavat luovuttaa.

Aika iso osa ihmisistä jotka eivät tunne sieluani syvältä, kertovat olevani valtavan elämäniloinen ja hirvittävän positiivinen. Lähtökohtaisesti olenkin, mutta on lukemattomia "turhanpäiväisiä" asioita, joista kiihdyn kuin ikäihminen labrajonossa:

HISSIÄ ODOTTAVAT IHMISET. (Yksi pahimmista)
Peruuttakaa nyt hyvän tähden!! Konseptin kulttuuriin kuuluu, että ensin hissistä poistutaan ja sitten vasta mennään sisään. Se on huomattavasti kätevämpää niin päin. Lupaan, ettei hissi ehdi ottaa hatkoja vaikka ottaisit askeleen taakse tai sivuun mahtuakseni poistumaan hissistä. Tämän lajin inssiä ei moni läpäisisi. PRKL.

KÄSIENPESU WC-KÄYNNIN JÄLKEEN.
Please. Empiirinen tutkimukseni kertoo, että varmaan 78% naisten wc-tilojen kävijöistä jättää pesun välistä. Aviomieheni tekemän tutkimuksen mukaan n. 90% miehistä jättää kädet pesemättä. Tällaisen tutkimuksen jälkeen, onko teillä aavistustakaan miltä tuntuu kosketella maksupäätteitä? Niitä samoja näppäimiä, joissa anonyymin Sulevin pesemätön heppi on kipittänyt!

Voin jatkaa listaa toiste, kunhan tokenen tästä vihamielisyydestä.

IHANAA MELKEIN PERJANTAITA! SAATANA! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ryssityt rutiinit.

Jatkakaamme hyväksi havaitulla linjalla - mustamaalaamalla hattuni kukkia entisestään. "Lapsella on tärkeää olla selkeät rutiinit&qu...