Tämäkin tässä ja sinäkin siinä.

Tekisi mieli taas kauhistella että mihin tämä aika oikein hupenee, mutta kyllähän sen tietää mihin se menee. Elämään se menee. Jopa niin muhkeasti, että yöunetkin jäävät vähäisiksi. Milloin vauvan, milloin inspiraation tähden.

Onnea on kuitenkin päivisin nukkuva vauva. Tai miten sen nyt ottaa. Milloin nukkuu ja milloin ei. Koen kuitenkin saavani lopulta riittävästi unta ollakseni olemassa. En välttämättä henkisesti täysin läsnä, mutta olemassa. 

Täyttääkseni lupauksiani, olemme keskellä puolivuotisparisuhdepäivityksen aikakautta. Ja puolella vuodella viittaan nyt menneeseen vaippaperiodiin.
Vielä tovi sitten olisin päivittänyt jo synnynäiseen luonnekuvaukseeni uutena havaintona "nalkuttava nauta" mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olen toipumassa tämän tyyppisestä sähkökatkosta. Asiaa ei ole vielä vahvistettu miehen näkövinkkelistä, joten mitätöitäköön tämä luonnekuvaus vielä varauksella.

Jostain syystä tällä mainitsemallani – karjaeläimeenkin viittaavalla – jaksolla oli hämmentävää huomata odottavansa aviomiestä kotiin kuin kuuta nousevaa ja hänen lopulta astuessaan kotiovesta sisään odotti kotona vaimo sormi ojossa tähtäämässä epäkohtia, joihin niin valtavasti kaipaisi miehistä panostusta. Tai ei edes miehistä. Ihan vaan panostusta. "Tämäkin tässä ja sinäkin siinä."
Suomalaisen miehen räkäinen, kaljanhuuruinen: "Nälkä lähtee syömällä ja vaimo juomalla" -sanoma alkoi kajahdella päässä oivaltaessani mihin tämä johtaa. 
Enkä viittaa aviomiehen haluun alkoholisoitua vaan haluun rajoittaa vaimoaika minimiin.

Jakso oli lyhykäinen (tähänkään en ole saanut vielä aviomiehen täyttä vahvistusta) ja siitä selvittiin. Osasin katsoa peiliin ja pyytää anteeksi. Ja vedota hormooneihin. Ja lyhyisiin yöuniin. Ja aiheesta täysin poikkeaviin asioihin. Sain anteeksi. (Pitäisiköhän tämä vielä aviomieheltä varmistaa...)

Pohdin syitä miksi juuri tuo mies tekee mut umpionnelliseksi. Koska hän (nyt puskee vähän siirappia)  rakastaa, kunnioittaa, luottaa. On rehti, hauska, komea ja luottokelpoinen. Käsittämätön "bull shit" -veteraani. Keplottelee kirkkaanvalkeat sepitykset sadasosasekunneissa asiasta kuin asiasta niin ettei valehtele, mutta onnistuu puliveivata huolella. Omaksi edukseen tietysti. Joku voisi pitää tätä heikkoutena, mutta kyllä tämä meillä lykätään suoraan vahvuuksien lippaaseen.

On siis selvää, että haluan antaa vähintäänkin vastaavaa rakkaudenriemua myös takaisin. Olemalla kelpo vaimo kaikkine samoine ominaisuuksine. Bull shit -asiantuntemusta lukuunottamatta. 

Tapahtuipa hiljattain Tallinnaan johtavan pika-aluksen tanssiravintolassa opettavainen ja silmiä avaava tilannekin. 
Kaksi herraa vaimoinensa istuivat kuivin suin pöydän ääressä kun toisen herran suuta alkoi napsaamaan. Tästä alkoi kiivas neuvottelu vaimojen kanssa mahdollisuuksista hakea suun kostuketta.   Neuvottelun ensimmäinen erä johti tilanteeseen, jossa herrat saivat hakea yhden oluen puoliksi. Lienee selvää, ettei lopputulos miellyttänyt neuvottelun kaikkia osapuolia, jolloin toinen vaimoista jousti sopimusehdoissa sen verran, että oma olut maksaisi aviomiehelle julkisen paritanssin laivan parketilla. Aviomies nousi sanaakaan sanomatta ja lähti kohti baaritiskiä, jolloin vaimo teki viimehetken muutoksen sopimukseen: "Masa. Jos otat oman, se tekee sitten kaksi tanssia!"
Aviomies palasi baaritiskiltä yhden juoman kanssa ja asetti sen kohteliaasti herrojen väliseen puolimatkaan. Yhdessä hörppivät ja pohtivat, että olisipa kaksi lasia.

Kerroin aviomiehelleni tämän kokemuksen pohjalta, että mikäli ikinä koskaan tämä avioliitto saavuttaa nähdyn pisteen, voi hän hyvällä omalla tunnolla heilauttaa kättänsä lähdön merkiksi.

Jos jotakin positiivista, niin se tässä kivenkovalla luottamuksella varustetussa kompleksissa on kaikkein parasta, että tilivelvoite on vapaaehtoinen. Esiintyy enemmänkin taipumuksena ja haluna keskustella oma-aloitteisesti. Tästä mää pidän.

Tulipahan loristua, mutta semmosta se on.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuva. Tulin siitä hyvälle tuulelle. Olette niin aidosti onnellisia, että se näkyy kuvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heidi ihana kommentti. Tulin tosi hyvälle mielelle. Ja kyllä, onni asuu täällä. Ihan aidosti <3 kiitos että jaksoit nähdä vaivaa jättääksesi tämän kommentin.

      Poista

Rakas, sinusta on tullut hullukka

Tarkoitukseni oli keventää edellisen kirjoitukseni tuomaa negatiivista lehahdusta kertomalla onnellisia asioista, mutta jokseenkin hapan pe...