Siirry pääsisältöön

Oisko siellä jotkut karnevaalitkin ollut.

Onhan tässä taas oltu ja menty. Nyt on taikuri itsekin ihmeissään, että mikä kohta tässä "äitiyslomassa" on sitä lomaa ja miten ikinä mä olen ehtinyt tämän kaiken aktiivisesti töissä ollessani? Päivittäisin termin esimerkiksi "äitivaiheeksi." Helvetinmoinen vaihe onkin kyseessä.
Päivät kuluu sukkelaan ja joka päivälle tuntuu olevan ohjelmaa niin paljon, että tällainen hetkessä eläjäkin on joutunut tarttumaan kalenteriin ihan tositarkoituksella. Ja kun jättää pieneksi hetkeksi tännekin kirjoittamatta, niin jo on niin paljon asiaa, ettei sitä edes ehdi enää yhteen postaukseen laittaakaan. Tai muista, mitä on menneessä historiassa tapahtunut.
Sen verran muistan, että olin polttareissa. Ja siitä sanottakoon sen verran, että on melkoinen etuoikeus saada jakaa kaason kruunu ex-miehen ja hänen morsiamensa häissä. Elämä on kuulkaa liian lyhyt turhaan draamaan. Suosittelen mieluummin ystävyyttä.
Se vaatii vilkaisun peiliin – ehkä kahdestikin, mutta on kaiken sen arvoista.
<3
Ihanat polttarit, ihana jengi.

Muistan käyneeni myös 70-luvulla. Siskoni miehen 40-vuotis juhlissa. Kaiken kaikkiaan onnistuneet karnevaalit. Löysin sieltä hiilenmustan aviomiehenikin. Toisin kuin tositilanteessa, tällä kertaa se oli rakkautta (tai räkänaurua) ensisilmäyksellä.
Vauvakuplassakin suhisee. Avauduin aiheesta jo henkilökohtaisella FB-sivullani ja riipasen nyt siitä mistä aita on matalin. Kopioimalla.

Rakastan päähänpistoja, projekteja, hetken huumaa. "Suonenvetoja" -kuten veljeni tapaa sanoa. Ennen kaikkea silloin, kun aikatauluksi on merkitty "heti" tai "nyt.". Suunnittelulla ei ole aikataulussa sijaa. Toissapäivänä keksin haluta ommella rääpäleelle vaatetta. Ilman kaavoja, kangasta tai pienintäkään aavistusta miten niitä tehdään. Ihana ystäväni, Tuija riensi apuun. Nopeasti. Tuntee minut. 
Toi kaavat ja kokemuksen. Kolmet ehdin surrutella ennen kuin projekti päättyi. Seuraava hanke lienee "saumurin elvytys" ja "mielenhallinnan perusteet." JUST kun kerrankin projekti lähti oikeasti tuottamaan muutakin kuin puhdasta ilmaa. Ei auta kuin jäädä iloitsemaan näistä Taaville helvetisti liian isoista housuista. 
Nyt saumuri on lankavehkeistä vastaavan "Hellevin" ensiapukeskuksessa. Juhannuksen jälkeen nämäkin karkelot jatkukoon. Jos nyt ei mitään uutta tuulenvirettä käy vuorenhuippuun.

Ihanaa jälkijuhannusta (kun en tätäkään ehtinyt ajoissa hoitaa.) Elkää hukkuko. Veteen tai vitutukseen.
Ja mahdolliset ajankohtaiset elämäntapahtumat päivitän aktiivisemmin sinne kuuluisaan instant rammiin.
<3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Mun elämän jälkiä. Mun (jauhe)lihaa.

Olen pistänyt merkille, kuinka vauvakuplan täyttämät blogit tursuavat halua puhua kehon palautumisesta ja sen tuomista tunteista. Huomaan myös kansan janoavan tätä tietoa kuvineen päivineen.
Toisinaan tuntuu, että toistuvat julkaisut aiheesta on itsensä hyväksymisen sijaan enemmän halua hyväksyä itsensä. Suuri haavetila, jonka toteutumista toivoo yhtä paljon kuin siitä puhuu. Tai kirjoittaa. Kiitos tästä kuulunee rakkaalle mediallemme, joka tukkii lööpit julkkisäitien "pierasin raskausmahan hävyksiin vain minuuteissa" -epärealistisilla kuvilla. Valtavan ihannoinnin kera tietysti.
Täten ilmoitan, etten ole itse laittamassa teille ennen ja jälkeen kuvia.  Ei siksi, ettenkö kehtaisi julkaista itsestäni tällaista "mairittelevaa" matkaani norsusta naruksi, vaan koska vaakalukemalla tai palautumisen vauhdilla ei ole minulle juurikaan merkitystä. Ei juuri nyt.  Kyllä minä vaa'alla käyn. Lähinnä empiiristä tutkimusta tekemässä. Ensin synnärillä toteamassa suuren huija…