Siirry pääsisältöön

Pyhän yksiön huumoriveikko

Maanantaina koitti tapaaminen synnytyssairaalan lääkärin kanssa koskien syöpäklinikan toivomaa käynnistystä. Olin kuvitellut keskustelun menevän jotakuinkin niin, että lääkäri on joko suostuvainen, jolloin käynnistysaika katsottaisi tälle viikolle tai vaihtoehtoisesti vähemmän suostuvainen ja täten palaisimme kotiin odottelemaan spontaaneja avajaisia.

Vaan enpä tullut ajatelleeksi, kuinka värikkäästä huumoriveikosta pyhän yksiön asukas koostuukaan. Saimme ultrassa aivan uutta perspektiiviä tulevaan koitokseen kaverin istuessa perspuoli lähtökuopissa.

Tyyppi joka on ollut raivotarjonnassa, lähtökuopissa ja rööperin alimmassa mahdollisessa pisteessä pulleiden poskiensa kanssa luomassa valtavaa painetta jo hyvän tovin, onkin päättänyt käyttää isältä perityt "ähäkutti" -geenit juuri tätä hetkeä varten ja onnistunut huomaamattani pyörähtämään ympäri, mitä ilmeisemmin vain piruuttaan. "Koska mä voin -hengellä.


Silmissäni vilahti jo pelkokuvat sektiosta, jota en ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi. Tai väkisin vatsan päältä runtattavasta kääntöyrityksestä. Ei houkutellut sekään. Vaan aivan kertakaikkisen ihana lääkäri totesi hymyssä suin, että ei tässä mitään hätää ole – perätilasynnytys on synnytys siinä missä muutkin. Kyllä sieltä perse edelläkin voi tulla, jos äidin lantio vain antaa myöden. Ja jotta tälle tilanteelle saatiin jokin vahvistus, kipasin heti samana iltana magneettikuvassa asiaa tiedustelemassa. Ei muuta kun muija putkeen ja parasta toivomaan.

Olen ollut putkessa syöpätaipaleella monestikin. Milloin TT-röörissä ja milloin magneetissa. En pode minkään valtakunnan ahtaanpaikankammoa tai ahdistusta näistä hetkistä, tätä kertaa lukuunottamatta. 
Valtavan etukuorman painaessa alla makaavaa ruhoa ja pedin liikkuessa kohti putkea käy mielessä pari seikkaa. A) mahtuuko maha putkeen ja B) hengitä nyt hyvä ihminen, koska kohta lähtee taju. 10 minuuttia tuntui ikuisuudelta, mutta selvisin järjissäni ja hengissäkin. 

Eilen lääkäri soitti hyvät uutiset – lantio on kuin tähän tarkoitukseen tehty (=leveäksikin kutsutaan) joten otimme haasteen vastaan ja sovimme käynnistyksen tulevalle perjantaille. YLIHUOMISELLE. En kestä.
Hieman jännitystä aiheuttaa vauvan yhä vain jatkuva huumorintaju kuullessamme hänen vielä vaihtaneen asentoa perinteisestä perätilasta niin sanottuun "kyykkytilaan."
Ottakoon vielä elämänsä ahtaimmat joogat, kunhan tulee kunniallisesti – vähemmällä ähäkutti-huumorilla ulos.

Pyhän yksiön spontaani avajaispäivä oli jo eilen lähellä aikaistua tiheiden ja kipeiden supistusten katkoessa hengitystäni tasaisin väliajoin. Kahden tunnin kärvistelyn jälkeen soitin synnärille tiedustellakseni, pitäisikö tällaisen peräkyykkytilaisen huumoriveikon kanssa lähteä näytille tavallista aiemmin. Ei kuulemma ollut huolta, jos lapsivedet vain eivät hulahda yllättäen. Sellaisessa tilanteessa pitänee tulla lanssikyydillä makuuasennossa, ettei napanuora pääse luiskahtamaan ulos ennen itse päivänsankaria.

Otin pienen levon supistusteni kanssa ja yllätysnukahtamisen jälkeen kaikki edellä mainitut tuntemukset olivat poissa. Odottavan aika on pitkä.

Kommentit

  1. Tervehdys Kottarainen!
    Luin äsken perätilassa olevasta poikasestasi... Joten päätin kommentoida.
    Ensimmäinen lapseni syntyi oikein, pää edellä. Seuraavat kolme olen synnyttänyt perätilassa. Minutkin mitattiin ja lantioni laajuus tarkistettiin. Kolmas ja neljäs olivat vielä kaksoset, joista B syntyi "sekaperätilassa", jalka mutkalla. Koen näiden synnytysten olleen jopa pehmeämpiä kuin esikoisen oikein päin maailmaantulo.
    Eli luottavaisin mielin lähde ponnistamaan!

    Aurinkoa kasvavalle perheelle ja optimaaliset olosuhteet elämälle!

    Tiina

    VastaaPoista
  2. Voi, että elätte jännää aikaa...ajattele, että ylihuomenna teeillä on vauva maailmassa♥

    VastaaPoista
  3. Ja jos huumoriveikko oikein hauskaksi heittäytyy, niin hän kääntyy vielä ennen synnytystä. Niin meillä kävi 32 v sitten. Onnea teille koitokseen.

    VastaaPoista
  4. Onnea matkaan ❤️
    Kiitos blogistasi, etenkin kaltaisteni puolesta, jotka syöpätaipaleen kolahtaessa kohdalle surevat lasten saamisen mahdottomuutta. Liiiian vähän on uskallusta kertoa näitä onnellisia tarinoita-sairastuessani taisin löytää yhden ainoan artikkelin. Niin, 5v. takainen juttu.
    Blogisi ja onnesi raskaudesta antavat toivoa ❤️
    nimim. Esikoinen sai meillä kaksi ihanaa pikkuveljeä ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …