torstai 9. helmikuuta 2017

#ootniinihana

Olin viimeisten työtapahtumien aikaan vielä viime viikolla luonut vahvan toiveen pyhän yksiön asukkaalle, että kotiin lopulta päästessäni voisin ottaa helposti 3 viikon levon ennen vauva-arkea. Viimeistellä kodin valmiiksi ja sen jälkeen rentoutua. Nyt niin sanottua "lepoa" on otettu 6 päivää ja olen täysin kypsä odottamaan.

Jopa niin kypsä, että minä – valtakunnan vähiten luova ihminen – avasin lahjaksi saamani ihanan, erilaisen vauvakirjan, sitä mielikuvituksella täyttääkseni.
On lähtökohtaisestikin täysin absurdi ajatus, että päivästäni löytyisi kokonainen tyhjä hetki askartelulle – saati minkäänlaista visiota tai lopputulosta yhdenkäänlaisesta loppuunsaatetusta kokonaisuudesta. Minä, sakset, liimapuikot ja kaiken maailman sinellit ei vain kertakaikkisesti olla luotu toisillemme, vaikka ajatus niin kaunis olisikin.
Muistoni kouluaikaisista kädentaidoistani yltää hetkeen, jossa opettajani katsoo kuvaamataidontunnilla maalaamaani teosta talitiaisesta väärin päin ja tiedustelee, kenen tekele "banaani riippukeinussa" mahtaa olla.

Eilen jotain kuitenkin tapahtui avatessani tuon #ootniinihana -vauvakirjan täyttääkseni sen ensimmäisen sivun.


"Mistä kaikki alkoi" - sivulle on nyt vilautettu saksia ja liimapuikkoa. Ei siitä vuosisadan taideteos tullut mutta mikä tärkeintä, nautin siihen käyttämästäni ajasta täysin (selkäfileillä täytetyin) rinnoin. Ja onpahan nyt vanhempien tarina pojalle kerrottavaksi.

Täytin elämääni tänään myös neuvolalääkärin vastaanotolla. Vauva on visusti yksiössään ja tutkimus tukee vahvasti äitinsä toivetta pysyä yksiössään vielä hyvän tovin. Sain lähetteen synnärille keskustelemaan mahdollisesta käynnistyksestä, jota syöpäklinikka niin vahvasti toivoo. Jos homma menee kuten Strömsössä, ei vaipparumbaan ole enää kolmeakaan viikkoa.
Help.

Lähden taas etsimään sisältöä elämääni. Jos vaikka sitä sairaalakassia taas vähän miettisi. Harkitsin tosin sen ulkoistamista miehelle. Tällä tavalla siitä tehtäisiin edes mielenkiintoista. Enkä tiedä mitä mies voisi sinne pakata niin pahasti pieleen, ettei selvittäisi sairaalajaksosta elossa. Tästä tulikin oikeastaan aika kiinnostava proggis....

Ja p.s. Tuommoseen aivan kertakaikkisen ihanaan ja erilaiseen vauvakirjaan voi tutustua osoitteessa http://ootniinihana.fi/
Ja tämä ei ole maksettu, vaan vähän innostuneen ja pikkusen pölähtäneen hormoni-innokkaan äidin oma-aloitteinen mainos.
<3

2 kommenttia:

  1. Eihän sulla oo mikään hätänä? Siis säikähdin tuosta, että syöpis haluaa käynnistystä? Tsemppiä loppurutistukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annukka, anteeksi harhaanjohtava kirjoitukseni. Kaikki on todellakin erittäin hyvin. Syöpiksen vaatimukset liittyvät vain menneisiin hoitoihini ja niiden tuomiin lisäriskeihin raskauden kuormituksen myötä. Syöpää ei ole näkyvissä <3

      Poista