Siirry pääsisältöön

Arjen huumaa etukenoisen elopainon kanssa

Oi luoja, päästäkää hormoonikottarainen nyt jo herrantähden vauva-arjen pariin ennen kuin joudun päivittämään alushousukaappini yhä vain kokoa isompaan. Tämä luppoaika ei vain kertakaikkisesti sovi tällaiselle alati kierroksilla käyvälle pääkopalle.

Jatkuvasti pitäisi olla lennossa ja kaikki perustelut on tietysti helppo laittaa "nyt kun vielä voi" -otsikon alle. Tämä viikko on ollut lasten isäviikko, joten kahdenkeskistä aikaa on ollut rutkasti.  

On oltava kiitollinen, että vierellä elävän aviomiehen rauhallisen ja tyynen ulkokuoren alla asuu myös tarvittaessa pienen pieni levoton sielu. Sielu joka haluaa aika-ajoin hyödyntää myös kodin ulkopuolella tapahtuvan elämän.

Kuluneella viikolla hyödynsimme tällaisen hetken yhteisellä Turun visiitillä. Vaan mitäpä muuta tällaisen etukenoisen elopainon kanssa tekisi, kuin lyllertäisi lyhyitä matkoja ravintomahdollisuuksista toiseen. Niin siinä kävi.






Kotiinlähdön koittaessa on hyvä vielä vilkaista vatsakumpua ja todeta, että kylläpä vain – sinne meni.

Laskettuun aikaan on nyt 10 päivää aikaa ja istumme parhaillaankin "poissa kotoa" -retkellä kahvilassa. Samassa pöydässä ja vieretysten, mutta kumpikin omien ajatustensa ja kiinnostuksen kohteidensa maailmassa. Ulkopuolisen silmin tämä saattaa näyttää huolestuttavalta parisuhteemme kannalta, mutta meille tämä on oikein miellyttävä hetki yhdessä ja erikseen.
Voisihan tämän toteuttaa toki kotisohvallakin, mutta joskus mieli vain kaipaa ympäristön vaihtoa.

Emmekä sentään täysin toimettomia ole tänään olleet. Lenkkimittari näytti 7,5 kilometrin verran käveltyä matkaa. Hitaasti ja epävarmasti, mutta kyllä kuulkaa lyllerretty on auringosta nauttien.

Huomenna on kotipäivä. Huomenna siivotaan ja eritoten pakataan se perkeleen sairaalakassi josta nyt kuuluu vouhkata.

Lähtöön on takuuvarmasti vielä aikaa, mutta sitä odotellessa olen rykinyt päivän mittaan kuppiin tällaista hömppäteetä. Sanovat, että voimistaa supistuksia ja helpottaa synnytysprosessia.
Se on kuulkaa aamen – ja vattulehtien nimeen.


Kommentit

  1. Voi ihanuus tuota sinun masuasi♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos Hannele <3 Ihanuus ei ole aina se termi jolla tätä etupainoa käytännössä itse kuvailen, mutta sisimmissäni kuitenkin sen näin itsekin ajattelen. Onhan se melkoinen lahja <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …