Arjen huumaa etukenoisen elopainon kanssa

Oi luoja, päästäkää hormoonikottarainen nyt jo herrantähden vauva-arjen pariin ennen kuin joudun päivittämään alushousukaappini yhä vain kokoa isompaan. Tämä luppoaika ei vain kertakaikkisesti sovi tällaiselle alati kierroksilla käyvälle pääkopalle.

Jatkuvasti pitäisi olla lennossa ja kaikki perustelut on tietysti helppo laittaa "nyt kun vielä voi" -otsikon alle. Tämä viikko on ollut lasten isäviikko, joten kahdenkeskistä aikaa on ollut rutkasti.  

On oltava kiitollinen, että vierellä elävän aviomiehen rauhallisen ja tyynen ulkokuoren alla asuu myös tarvittaessa pienen pieni levoton sielu. Sielu joka haluaa aika-ajoin hyödyntää myös kodin ulkopuolella tapahtuvan elämän.

Kuluneella viikolla hyödynsimme tällaisen hetken yhteisellä Turun visiitillä. Vaan mitäpä muuta tällaisen etukenoisen elopainon kanssa tekisi, kuin lyllertäisi lyhyitä matkoja ravintomahdollisuuksista toiseen. Niin siinä kävi.






Kotiinlähdön koittaessa on hyvä vielä vilkaista vatsakumpua ja todeta, että kylläpä vain – sinne meni.

Laskettuun aikaan on nyt 10 päivää aikaa ja istumme parhaillaankin "poissa kotoa" -retkellä kahvilassa. Samassa pöydässä ja vieretysten, mutta kumpikin omien ajatustensa ja kiinnostuksen kohteidensa maailmassa. Ulkopuolisen silmin tämä saattaa näyttää huolestuttavalta parisuhteemme kannalta, mutta meille tämä on oikein miellyttävä hetki yhdessä ja erikseen.
Voisihan tämän toteuttaa toki kotisohvallakin, mutta joskus mieli vain kaipaa ympäristön vaihtoa.

Emmekä sentään täysin toimettomia ole tänään olleet. Lenkkimittari näytti 7,5 kilometrin verran käveltyä matkaa. Hitaasti ja epävarmasti, mutta kyllä kuulkaa lyllerretty on auringosta nauttien.

Huomenna on kotipäivä. Huomenna siivotaan ja eritoten pakataan se perkeleen sairaalakassi josta nyt kuuluu vouhkata.

Lähtöön on takuuvarmasti vielä aikaa, mutta sitä odotellessa olen rykinyt päivän mittaan kuppiin tällaista hömppäteetä. Sanovat, että voimistaa supistuksia ja helpottaa synnytysprosessia.
Se on kuulkaa aamen – ja vattulehtien nimeen.


2 kommenttia:

  1. Voi ihanuus tuota sinun masuasi♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos Hannele <3 Ihanuus ei ole aina se termi jolla tätä etupainoa käytännössä itse kuvailen, mutta sisimmissäni kuitenkin sen näin itsekin ajattelen. Onhan se melkoinen lahja <3

      Poista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...