Siirry pääsisältöön

Never say never - osa 2.

Mieleni tekisi kertoa kuinka viikonloppumme teemana oli yllätyksellisyys, mutta kyllä fakta taitaa olla se, ettei tämän kottaraisen elämässä tapahtuvat asiat yllätä enää ketään.

Vietimme eilen naamiaishenkisiä tupaantuliaisia uudessa kodissamme ja olimmekin esittäneet hartaan toiveen vieraiden vakavasta heittäytymisestä juhlan teemaan. Itse illan teema sai kuitenkin muutama viikko sitten pienen ennakkokäänteen, kun elämääni rakkaudella rikastuttava mieshenkilö esitti sydänkäpyselleen kosinnaksikin kutsutun pyynnön.
Naamiaisasumme oli siltä istumalta valmis – ehta hääpari.

Molemmille oli päivän selvää että aidot oikeat megahääjuhlat eivät kelluta venettämme millään tapaa, joten kiusallinen ja lähinnä muodollinen toimenpide suoritettiin läheisiltä salaa Helsingin Käräjäoikeudessa.

Mikäpä olisi romanttisempaa kuin riisuutua hetki ennen työpäivää läpivalaisua varten kolttusilleen Käräjäoikeuden turvatarkastuksessa ja kohdata ennen hääseremoniaa äärimmäisen kuiva asiakaspalveluhaahka palvelutiskin takana kyselemässä rakkauden käytännönseikkoja.
"5. kerros, sali 516." Joka sittemmin sekin paljastui vääräksi saliksi.

No luulin ettei mikään, mutta aina vain meni romanttisemmaksi kahden ventovieraan, talon sisältä pyyhkäistyjen todistajien saapuessa paikalle. Kai siinä etunimet käsipäivällä vaihdettiin ja noin minuutin kuluttua tuomari olikin jo lausunut ne avioliittoon liittyvät säännöt rakkaudelle.
Molemmat tahdottiin, pussattiin ja kiiteltiin asianosaisia. Samalla miettien, voisiko tilaisuus oikeastaan enää kiusallisemmaksi mennäkkään. Mieluummin olisimme allekirjoittaneet liput avioliiton satamaan siinä nuivan asiakaspalveluhaahkan tiskillä, jos se käytännössä vain olisi ollut mahdollista.

Todelliset häihin liittyvät rakkauden tunteet käytiin kuitenkin eilen teematupareissamme, joissa jokainen saapuva vieras sai kukin omalla persoonallisella päättelykyvyllään osallistua yllätyksen paljastumiseen. Vain yksi sukunimi ovessa oli herättänyt hämmennystä, mutta osa halusi mitä ilmeisemmin viimeiseen asti uskoa johonkin loogiseen, arkisempaan selitykseen. 

Päälleni puettu huntu, sormus tai pöydällä komisteleva hääkakku ei kaikkien päättelykykyä kuitenkaan heilauttanut. Tunteiden äkkijyrkkä vuoristorata oli kuitenkin käsinkosketeltavaa vieraiden hoksatessa yksi toisensa jälkeen siviilisäätymme nykytilan.


Päivästä tuli kertalaakista ikimuistoinen. Kaikki oli pukeutuneet aivan käsittämättömiin naamiaisasuihin ja tunnelma oli kaikkea rennon, liikutuksen, ilon ja rakkauden väliltä. Meidän näköiset "laitetaan pakka ihan sekaisin" -naamiais-tupari-häät.

Ja mitä tulee nyt sitten tähän elämäni rakkauteen. Mies, joka kosii kylpyhuoneen lattialla itkuhermoromahduksen saanutta kottaraistaan – juuri silloin kun toinen on kaikkea muuta kuin parhaimmillaan – on pelkkää kultaa.
Voisi se toki olla taktiikkaakin pyrkiä oikotietä (kulkematta lähtöruudun kautta) vollottavasta hormonihirviöstä takaisin siihen siedettävämpään kottaraiseen, mutta tällöin mies ei lienisi kovin fiksu käyttäessään tämän kertakäyttöisen taktiikkakortin tällaiseen arkiseen itkupotkuromahdukseen. 
Analyysini päätyi siis tulokseen "puhdas rakkaus".

Nyt tämän ikionnellisen rouvan kiitollisuuskori alkaa olla sen verran kukkurallaan, etten oikein enää edes tiedä mitä tässä elämässä on tehty niin oikein, että tämän kaiken olen ansainnut.
Vierelläni melko värikkään tien kulkenut perhe, läheiset, ystävät ovat yhä tässä. Nyt siinä kulkee vielä tuo aviomieskin. "Kunnes kuolema meidät erottaa". 
Vaikkakaan en muista oliko juuri tämä sanoma vihkituomarin minuutin mittaisessa puheessaan,  mutta näin se nyt omassa ajatusmaailmassani kuitenkin menisi.
Jos ei tätä kaatanut 10 minuutin kajakki, eikä ne lukuisat mykkäkouluksi muuttuneet Ikeareissut, niin ei sitä kyllä hevillä heilauta mikään muukaan. 

Rakastan sinua – kuten tapaamme vitsikkäästi Bruno Marsia muokkailla – "Almost the way you are."
   <3 

Kommentit

  1. Lämmöllä onnitellen onnellisia, rakkaus on lahja, iloitkaa ja huolehtikaa siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita sanoja. Näistä pidämme kiinni <3

      Poista
  2. Kirjoitat tosi kivasti aina. Luen mielelläni blogiasi. Paljon onnea teille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …