Oma koti ei niin mallis.

Työreissusta palattu ja voi taivas että oma koti tuntuukin ihanalta paikalta. Keskeneräisenäkin.
Tänään oli siitä spesiaalitilanne, että hain kotiin vain nuorimmaiseni – esikoisen nauttiessa mummon huomiosta.
Päätin, että tämä päivä on poikaani varten eikä tule hetkeä jossa hänen tulisi kadota pelimaailmaan. 
Kaikkein tärkein sääntö itselleni oli, etten osaltani myöskään uppoudu puhelimeen vaan olen läsnä. Niin kuin ennen vanhaan, kun vielä hiihdettiin kesät-talvet kouluun ja iloitiin käpylehmistä.
Niin ja oltiin läsnä. Sehän se pointti oli.

Olen aikaisemminkin kertonut elohopeastani, joka maustaa päivän kuin päivän. Hyvässä ja pahassa. Vaikka kuinka valmistaudutaan kohti onnistunutta päivää, voi lopputulos olla kaikkea komiikan ja katastrofin väliltä. Tänään kerättiin pistekori kukkuralleen erinomaisella yhteistyöllä ja se on jo kirjoittamisen arvoinen asia.

Meidän päivän onni koostui yhdessä pyöritellyistä lihapullista, brownieluomusten taiteilusta –unohtamatta viimeisteltyä välineiden (ja suklaisten suupielien) puhdistamista. Ilta huipentui rentouttavaan saunahetkeen kylpyhuoneeseen viritetyn lastenmusiikin kera ja rentouttavaan juttu- ja satutuokioon iltapedissä.
Ihan muina niksipirkkoina haluaisin myös mainita poikani innovaatiosta saunasta puuttuvan löylysetin tilalle. Vedellä täytetyllä leivontakulholla (täyttöastia) ja lääkeruiskulla saa paljon viihdyttävämmät löylyt. Ei sillä 20 millin kertasuhinalla Sauna-Timoa vielä löylytetä mutta kepeään perhekäyttöön oikein hauska lisä.
Päiväni piristys oli kuitenkin tiskikoneen täytössä auttava ja kesken kaiken siitä myös katoava elohopea, joka palasi tovin kuluttua tuiki tärkeän tiedoitteen kanssa sorvin äärelle. 
Kääntöpuolella tiedoitetaan luonnollisesti likaisista astioista, eikä voi kuin ihmetellä kuinka olisimmekaan pärjänneet ilman tätä informaatiota <3

Kävimme hiljattain kiivasluontoista keskustelua elämäni ihmisen kanssa aiheesta "muuttotavaroiden purku" ja siitä aiheutuneet, äärimmäisen poikkevat näkemyserot. Nyt ei ole kysymys sisustuksesta vaan purkuaikataulua koskevista seikoista.

Siinä missä mies haluaa purkaa ja elää yhtä aikaa, haluan minä vain purkaa. Hirveellä törinällä kaikki paikalleen ja sitten vasta eletään. Nyt miehen rykiessä ympärivuorokautista työpäivää ja minun istuessa ikävissäni tässä muuttolaatikkokaaoksessa, olen vaihtanut (mieli)puolta.
Enemmän kuin haluaisin purkaa, haluan nyt istua tässä ja odottaa kotiin saapuvaa kainaloa johon käpertyä. Teinhän myös tänään poikkeuksen purkuaikataulussa viettäessäni laatuaikaa elohopeani kanssa. 
Eikä siinä vielä kaikki. Rykäsen itseni likoon nyt kahden kuvankin verran todisteeksi itselleni siitä, että olen sinut tämän kaaoksen kanssa. 

Olisihan se jo ihanaa laittaa tänne kuvia valmiista kodista, jossa olisi sisustuslehtiainesta kerrakseen. Sen sijaan laitan kuitenkin kuvan todellisuudesta, jossa silitysrauta asuu olohuoneen hyllyllä ja valtaosa muuttolaatikoista keittiönpöydän välittömässä läheisyydessä. Eikä sovi unohtaa kaikkien fengshuiden aateliaa; M&M:n karkinpunaista lastenpyyhettä osana ruokailusisustusta. 

Meissä kaikissa asuu pieni Innon Marko.

2 kommenttia:

  1. Joillakin pikkumiehillä aina vaan tapahtuu...minäkin tunnen yhden...:)

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen kotiin ja tavarat kyllä löytänevät lopulta paikoilleen �� Älä suotta stressaa.

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...