Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Vaivaisen haahkan pikkuiset projektit.

Kyllä se on semmonen homma, että Ikeareissut pitäisi kieltää pariskunnilta tyystin. Jos Alias -peli tai kymmenen minuutin kajakki ei vielä romuttanut parisuhdettasi, niin visiitti Ikeassa pyrkii yltämään kyllä takuuvarmasti lähes yhtä koviin tuloksiin.
Mutta kaiken se vaan kestää – sanovat.
Uusintareissu sängyn eri laidoilla nukutun yön jälkeen ja aivan uudella asenteella. Kera tietysti etukäteen käydyn kahden keskisen, mykkäkouluksikin kutsutun pariterapian pääsimme tavoitetilaan. Stressi vaihtui onneen yhteisymmärryksen vallitessa välillämme ja olohuoneen alkaessa muistuttaa haluttua lopputulosta.

Mutta hommahan muuttuu kuin naisen mieli, emännän keksiessä vielä yhden ruokailutilaa täydentävän palapeliprojektin. Tässä kohtaa on arvostettava miehen toimivaa itsesuojeluvaistoa, jonka avulla hän liukeni töihin hyvissä ajoin ennen palapeliräjähdystä. Kuvanottohetkellä itse neiti ideamaisterikin on jo vetäytynyt työmaalta päälimmäisenä tunteena turhautuneisuus ja pyhä viha.
Vähän nolost…

Hormoneilla täytetyn, vilkkaan mielen kootut temput.

No nyt ne hormoonit sen viimeisen tempun teki.  Kaikkien niiden yläasteaikaisten, sukkapuikkoangstisten  pakkokäsityövuosien jälkeen sain muuan iltana elämäni kuningasidean. Haluan puikot. Ja lankaa. Hattua täytyy nostaa elämäni miehelle, joka kaikkien lukuistenkin päähänpistojeni jälkeen luo suuntaani lempeän katseen ja toteaa kylmän viileästi: "Haetaanko heti?" Ja niin haettiin. Kotiin palatessamme, puikot ja langat sylissäni selasin googlen läpi "superhelpot" "tyhmälle" "aloittelijalle" "epätoivoiselle" -hakusanoja vahvasti käyttäen. Helpoimmatkin ohjeet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä tekniikantasoni ollessa "oikea ja nurja" -luokkaa. Jopa neliön mallisten patalappujen ohje oli ylivilkkaille aivoilleni liikaa.  Jotain sieltä kuitenkin löytyi - ilokseni villasukkaohjeet "for dummies" mutta niiden aika ei ole vielä. Lähdetään nyt ensin tällaisesta suorakaiteen muotoisesta taideteoksesta, jonka lopputuloksen lupaa…

Kasvatus ja kakkulat.

Kakkulat on kotiutuneet ja voi duudeli että olen iloinen. Niin on nyt kirkas ympäristö ja voin leikkiä olevani aavistuksen viisaampi. Pienestä se onni taas putkahti.

Menneen viikon aikana on muutenkin ollut varsin onnellisia hetkiä. Sain lasteni isän ja hänen puolisonsa tuoreimmat lainavarpaat yhdeksi aamupäiväksi hoitoon. Sydänhän siinä pakahtuu, kun tuollainen 1-vuotias touhupetteri pistää kotiin uutta elämää. Koirakin sai oman pienen perskärpäsen ja suoriutui tehtävästään erinomaisella tyyneydellä. Eilen testasimme lasten kanssa uuden lähikahvilamme, jossa kattava lautapelivalikoima ajoi meidät Afrikantähden ja Kimblen tarjoamiin voittotaisteluihin. Tuli hetkellinen onnistumisentunne äitinä kun annoin taas kaiken huomioni vain ja ainoastaan aarteilleni. Kahvin ja munkin voimalla tietysti. Sellainen sokeriton ja gluteeniton "onnistuminen."
En ole normaalissa arjessa äiti, joka istuu kaikki päivät lastenhuoneen lattialla rakentamassa palikkatornia, vetää muskaria tai askar…

Reviiri laajentuu.

Muuton jälkeinen purku sujuu erinomaisesti. Kiitos reilun kokoisen kellarin, johon mielelläni työnnän laatikoita, joiden kylkeen on vihjailtu menneisyydestä.
Tavarat alkavat löytää pikkuhiljaa paikkaansa (muualtakin kuin kellarista) mutta hieman kolkkoa tuntuisi vielä olevan. Paitsi makuuhuoneessa, joka voi kepeästi kantaa nimeä "kellari numero kaksi".  Sinne kun saa niin kätevästi piilotettua kaiken vierailta ja omiltakin silmiltä.
Seiniin sisustaminen ei ole koskaan ollut vahvuuksiani, joskaan ei sisustaminen ylipäänsäkään. Käynnissä oleva projekti koostuukin nyt sisustuslehtien ja blogien aktiivisesta pläräämisestä, josko sieltä jotain vinkinjuurta hyppäisi silmiin.

Asunnon yksi osuus on kuitenkin tällä hetkellä ylitse muiden. Aina haaveilemani naaman kampauspiste. Ikinä sellainen ei vain ole mahtunut kotiini. Nyt oli sen aika. Todellisuudessa en osaa edes juurikaan meikata, mutta onhan se vaan niin kaunis ajatus. <3

25. raskausviikko on pyörähtänyt käyntiin ja olo o…

Oma koti ei niin mallis.

Työreissusta palattu ja voi taivas että oma koti tuntuukin ihanalta paikalta. Keskeneräisenäkin. Tänään oli siitä spesiaalitilanne, että hain kotiin vain nuorimmaiseni – esikoisen nauttiessa mummon huomiosta. Päätin, että tämä päivä on poikaani varten eikä tule hetkeä jossa hänen tulisi kadota pelimaailmaan.  Kaikkein tärkein sääntö itselleni oli, etten osaltani myöskään uppoudu puhelimeen vaan olen läsnä. Niin kuin ennen vanhaan, kun vielä hiihdettiin kesät-talvet kouluun ja iloitiin käpylehmistä.
Niin ja oltiin läsnä. Sehän se pointti oli.

Olen aikaisemminkin kertonut elohopeastani, joka maustaa päivän kuin päivän. Hyvässä ja pahassa. Vaikka kuinka valmistaudutaan kohti onnistunutta päivää, voi lopputulos olla kaikkea komiikan ja katastrofin väliltä. Tänään kerättiin pistekori kukkuralleen erinomaisella yhteistyöllä ja se on jo kirjoittamisen arvoinen asia.
Meidän päivän onni koostui yhdessä pyöritellyistä lihapullista, brownieluomusten taiteilusta –unohtamatta viimeisteltyä väline…

Reissuhommia ja siunausta.

Olen parhaillaan työmatkalla kohti Tukholmaa ja elämäni ensimmäistä kertaa oman hyttini valtias. Huomaan vanhentuneeni kertalaakista, kun hyttini ohi juovuksissa keinuvat ja hölmöjä huutelevat teinit  saavat otsaryppyni aktivoitumaan.
Koska edes muutuin itse tuosta juopuneesta teinistä alati tuhisevaksi kääkäksi? Tapahtuiko se kenties automaattisesti ylittäessäni 30 vuoden rajapyykin vai onko pakkoalkoholittomuuteni nostanut kateuskäyrän viisaria mojovaan ojoon? Kyllä kääkällekin pari lasillista viiniä toisinaan maistuisi. Myönnän.
Joku tässä hyttiin linnoittautumisessakin kyllä viehättää. Oma hetki omille ajatuksille, muiden keräillessä huomisen krapulaa. Hautautua nyt tänne lakanoihin ilman, että tarvitsee selvittää tiensä muuttolaatikkomuurin läpi.

Raskaushormonien täyttämässä keskuudessa kajahti ilmoille kysymys kummiudesta.
"Montako kummia lapsenne saa?" Tässäpä oiva aivoriihi.
Meistä vanhemmista ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten kirkollisen toimituksen vuoksi kummeja …