tiistai 25. lokakuuta 2016

Muuttolaatikkoelämystä ja kakkuloita.

23. raskausviikko on pyörähtänyt käyntiin.
Moni kysyy, pelkäänkö syöpää nyt raskauden myötä enemmän. 
Kyllä ja ei. 
Pelkäsin aluksi valtavasti. Pelkäsin, että syöpä uusisi juuri nyt ja meitä kohdannut onni otettaisiin heti pois. Pelkäsin, että joutuisin tekemään valintoja oman ja sisälläni kasvavan elämän väliltä.
Nyt kun niin sanottu "päätösaika" on ylitetty, olo on helpottunut.
Jos nyt sairastuisin, en joutuisi enää tekemään päätöksiä vauvan elämän jatkumisen suhteen.

Tottakai olemme puhuneet tulevan lapsen isän kanssa mahdollisesta uusiutumisriskistä ja tilanteesta, jossa hänen tulisi kasvattaa lapsemme yksin. Kiitos kuitenkin ympärillämme olevan rakkaan ja laajan tukiverkon, tehtävä ei olisi laisin mahdoton. Surullinen, muttei mahdoton.

Tämä ei ole kuitenkaan aihe, jota nyt liikaa miettisimme tai murehtisimme. Lähinnä joskus tulee käytyä yllätyksellisen elämän realiteetteja läpi. Kuulunee elämään.

Elämä muuttolaatikoiden keskellä on kyllä melkoinen elämysmatka.
Kiitos tekniikan ihmemieheni, purkuhommat eivät kyllä pääse enää helpottumaan kun on oikeanlaiset tulostussysteemit ja infotarrat hallinnassa. Muuttoapukin taitaa kiittää.
#nörttimikänörtti

Piipahdus I love me -messuilla lasteni isän puolison (oisko tälle mitään lyhyempää termiä. Ystävä on kyllä aika lyhyt ja ytimekäs) kanssa oli varsin onnistunut. Alkoholittoman kuohuviinilasillisen lisäksi hyppysiini tarttui uusi kulmaväri – jota olen nyt ahkerasti harjoitellut käyttämään, kasa Puhdistamon taivaallisia raakasuklaita (joita niitäkin ahkerasti maistellut) ja ilmaislipuke Instrumentariumin näöntarkastukseen.

Jälkimmäinen muistutti kolmen vuoden takaisesta, aavistuksen ilmoille jääneestä hajataittodiagnoosista, joten otin vinkistä vaarin ja kävin tarkastattamassa tämän päivän näköni.
Enpä arvannut messuilla kirjastotätiä hupimielessä leikkineenä, että kakkuloista olikin tulossa arkipäivääni. Molempien silmien hajataitto oli ottanut purjeet alleen ja silmälaseista tuli kertalaakista ajankohtaiset.

Vanhuuskaan ei tule yksin. Samaisen tutkimuksen myötä näyttäisi päivittyvän myös kumppanini nenänpielet.
(Kuvan vasemman puoleinen hehkeä leidi ei liity edellä mainittuun tapaukseen.)

Nyt tartteis sitten lähteä ottamaan selvää näistä joka tuutista puskevista "osta kaksi erikoisteholinssiä ja saat sangat ja lisälinssin kaverille ja mummollekin kaupan päälle" -typpisiä mainoksia, joihin ei ole aiemmin tarvinnut kiinnitellä huomiota. Mä en tajua näistä YHTÄÄN mitään.

No täällä mä nyt taas vaan kirjoittelen, vaikka pitäisi olla niitä muuttolaatikoita täyttämässä. Oli vain pakko ottaa pieni tauko tästä kaaoksesta. Toisinaan tuntuu, että joku pyhä perkele käy lisäämässä vaan piruuttaan jo tyhjennetyille tasoille lisää pakattavaa.
Pikaterveiset! Palataan höpöt <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti