Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Arjen simsalapimpsa.

Kyllä kannatti pikkusen epätoivoistua niin jo alkaa tapahtua.
Tiesin, että vielä joku päivä kohtaan sen asunnon jossa sisään astuessa tulee fiilis, että tämä se on. Tämä on meidän koti.
Ja niin tapahtui. Harmi vain, että kyseinen asunto oli varattu jo toiselle perheelle. Jäimme siis vain haaveilemaan ja toivomaan ihmettä.

Kiitos nykyajan wifi-mahdollisuudet – saimme tiedon asunnon vapautumisesta kuitenkin eilen pilvien päälle matkustaessamme ilmojen halki Lontooseen. Väitän olleeni uutisen kuullessani vähintään yhtä innoissani, kuin edessäni istunut pieni tyttö joka laskeuduttuamme huudahteli kerta toisensa jälkeen: "Minä nään Lontoosen. Minä nään Lontoosen. Minä nään lentokoneen ja Lontoosen".
Olimme siis innoissamme.

Ja oi kyllä – täällä ollaan taas.
Ystäväni tiedusteli syitä lähtöömme. "Vielä kun voi. Kohta meidän elämä taas loppuu" vastasin. Johon ystäväni totesi kokemuksen syvällä rintaäänellä ne kaikkien aikojen kannustavimmat sanat vauva-arkeen: "Niin …

Pesänrakennusvietin haasteita ja elämän nälkää.

Pesänrakennusvietti on saapunut keskuuteemme. Se alkoi äärimmäisellä tarpeella saada isompi asunto ja pian.  Olen asunut aikuisikäni aikana 15 eri osoitteessa. Voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa tietäväni, miten asuntohaku toimii. Vaihtoehtoni ja mahdollisuteeni vuokra-asumisen suhteen ovat selvillä. Koskaan asuntohaku ei ole kuitenkaan osoittautunut näin vaikeaksi, kuin nyt.
Koska pesänrakennusviettini ei saanut vastakaikua vuokraavilta tahoilta itselleni sopivassa määräajassa (like heti), teimme jo päätöksen pärjätä nykyisessä asunnossa. Myös taloudelliset seikat puolsivat päätöstä. Jotta tämä kaikki kuitenkin onnistuisi vaatisi se välittömiä muutoksia sisustukseen. On yhtä kuin hetimmiten tapahtuva Ikea-reissu. 
Muutokset saatettiin jo hyvään alkuun, mutta ajatus 65 neliöstä viiden hengen perheelle on osoittanut lievää uusinta-ahdistusta. Edes asunnon pienet menot eivät täysin vieneet muuttohaluja pois.
Olemme siis jatkaneet uusien neliöiden etsintää – tuloksetta. Laa…

Äärimmäinen tunnelataus.

Menneet viikot yhtä suurta tunnelatausta.
Teen poikkeuksen ja sytytän blogikirjoitukseni myötä virtuaalisen kynttilän
ystäväni perheen kunniaksi. Toimikoon tämä samalla myös omana terapiahetkenäni.

Ystäväni, Aamumme Ilona -blogin kirjoittajan perheeseen syntyi kaikkien vaikeuksien jälkeen 435 g rinsessan verran onnea <3 Sydämeni pakahtui lukemattomia kertoja katsellessani tuon pienen ihmeen kuvaa uudelleen ja uudelleen.
Tämän hennon pienen ihmisen voimat hiipuivat kuitenkin liian aikaisin ja hän nukkui hiljalleen pois vanhempien rakkaudentäyteisessä syleilyssä.
Perheen surua tuskin voin koskaan käsittää, omissa tunteissanikin on jo runsaasti käsiteltävää.
Olen yrittänyt olla ystäväni tukena epävarmuuden aikoina ja nyt surun keskellä, mutta tällaisten asioiden tullessa eteen olo on neuvoton. Mikään lohdutukseksi tarkoitettu sana ei korjaa menetettyä.


Kuten aiemminkin olen paasannut - mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää. Kiitollisuus on yksi niistä tärkeimmistä asioista, jo…