sunnuntai 21. elokuuta 2016

Hormonikortti.

En tiedä mistä aloittaisin. Olen niin kiitollinen saamastani tuesta, kannustuksesta, ilosta ja onnentoivotuksista.
Kaikkein eniten hormooninhuuruista mieltäni iloisesti itketti vertaissiskojeni vilpittömät onnittelut. Toivottavasti tiedätte, miten paljon se merkitsee.
<3
KIITOS - ihan jokaisesta viestistä.

Miten se alkuraskaus meni sitten noin niinkun omasta mielestä?
Ympärivuorokautinen pahoinvointi tuli yllätyksenä ja naaman kukinta kuin syksyisellä omenapuulla on myös varsin uutuudenviehättävää.
Paino putosi muutaman kilon, mutta on kaikkien odotusten mukaisesti lähtemässä nyt jyrkkään nousukiitoon. Alan myös vahvasti epäillä, että kyseinen yksilö kasvaakin vatsani sijaan takapuolessani.

Luin, että mielihalut voivat myös kieliä jonkin sortin puutostiloista ja kropan tarkoitus on vain vaistonvaraisesti viestittää näistä puutostiloista mielihalujen kautta. Ihan jännittää tietää, minkälaiset puutostilat onkaan Polly-karkkien takana.

Sattuipa yhtenä yönä niinkin, että nälkä yllätti kesken unien. Kuiskasin vierustoverille vihjeen nälästä ja jo 45 minuutin kuluttua söimme kebabia sängyssä. Keskellä yötä. On pakko arvostaa kumppanin panostusta. Katsoi varmaan omaksi parhaakseen täyttää toiveet välittömästi, kun näki hormonikortin vilahtavan.

Pollykarkit ja kebabit ovat nyt kuitenkin historiaa, koska olen motivoitunut aivan uudenlaiselle levelille ruokavalion suhteen. Kiitos rakkaan ja kaikkien aikojen itsekurin omaavan vertaissiskoni, joka tuli lempeän ruoskansa kanssa hätiin. <3
Käsi ylös kuka on kuullut nämä lupaukset ennenkin? Tällä kertaa vilautan kuitenkin syöpäkortin lisäksi hormonikorttia - sitä en olekaan vielä käyttänyt.

Edelliset raskaudet ovat menneet täysin "syö kahden edestä" ja "kerrankos sitä" -ajatusmallilla. Suklaata paloi niin paljon, että ihan hävettää. Tällä kertaa ajattelin suojella itseäni syövältä
ja paneutua vauvan hyvinvointiin. Alku onkin ollut varsin tehokas. (Heti pollykarkkien ja kebab annoksen loputtua.)
Sokereiden lisäksi välttelen myös vehnää ja suosin gluteenittomia tuotteita. Kuitenkaan juhlapöydissä omia eväsrasioita mukana kantamatta. Ei kuulu tapoihin.

"Monen naisen rinnat kasvavat, ja voi olla aika hankkia uudet rintaliivit. Rinnat voivat myös olla hyvin arat."
Vaan kun kaikki melonit eivät arista eikä kasva. Etenkään tällaiset tunnottomat, muovimalliset. Ei kiristä, ei purista.
Eikä näistä kasaan kurotuista selkäfileistä muuten tule maitoakaan. Ei pisaraakaan vaikka joka puolella kovasti imetyksestä halutaankin kerta toisensa jälkeen jo keskustella.
Tässä on aihe, johon aion paneutua myös tulevien kirjoituksien aikana. Imetys on meinaan näissä möhömahapiireissä aika kova sana. Hyvässä ja pahassa.


Selkäfileistä puheenollen - kävin hiljattain kirurgiani tapaamassa, kun oikeaan rintaani oli ilmestynyt pieni herneen kokoinen patti. Aikansa tutkittuaan kirurgi kävi hakemassa ehta-aidon implantin ja löi sen kouraani. Implantissa oli pieni pisaran muotoinen nyppylä. Kyseinen patti sijaitseekin siis implantissani ja kuuluu pakettiin. Laittoi varmuuden vuoksi kuitenkin ajan maanantaille rintojen ultraan. Katsoi hänkin varmaan parhaaksi jättää hormonihuuruiset pelkotilat väliin.

Nyt lähden täyttämään kaapista tullutta, pyhää yksiötäni jälleen ravinnolla.
Palataan taas ihanat <3

10 kommenttia: