Siirry pääsisältöön

Hormonikortti.

En tiedä mistä aloittaisin. Olen niin kiitollinen saamastani tuesta, kannustuksesta, ilosta ja onnentoivotuksista.
Kaikkein eniten hormooninhuuruista mieltäni iloisesti itketti vertaissiskojeni vilpittömät onnittelut. Toivottavasti tiedätte, miten paljon se merkitsee.
<3
KIITOS - ihan jokaisesta viestistä.

Miten se alkuraskaus meni sitten noin niinkun omasta mielestä?
Ympärivuorokautinen pahoinvointi tuli yllätyksenä ja naaman kukinta kuin syksyisellä omenapuulla on myös varsin uutuudenviehättävää.
Paino putosi muutaman kilon, mutta on kaikkien odotusten mukaisesti lähtemässä nyt jyrkkään nousukiitoon. Alan myös vahvasti epäillä, että kyseinen yksilö kasvaakin vatsani sijaan takapuolessani.

Luin, että mielihalut voivat myös kieliä jonkin sortin puutostiloista ja kropan tarkoitus on vain vaistonvaraisesti viestittää näistä puutostiloista mielihalujen kautta. Ihan jännittää tietää, minkälaiset puutostilat onkaan Polly-karkkien takana.

Sattuipa yhtenä yönä niinkin, että nälkä yllätti kesken unien. Kuiskasin vierustoverille vihjeen nälästä ja jo 45 minuutin kuluttua söimme kebabia sängyssä. Keskellä yötä. On pakko arvostaa kumppanin panostusta. Katsoi varmaan omaksi parhaakseen täyttää toiveet välittömästi, kun näki hormonikortin vilahtavan.

Pollykarkit ja kebabit ovat nyt kuitenkin historiaa, koska olen motivoitunut aivan uudenlaiselle levelille ruokavalion suhteen. Kiitos rakkaan ja kaikkien aikojen itsekurin omaavan vertaissiskoni, joka tuli lempeän ruoskansa kanssa hätiin. <3
Käsi ylös kuka on kuullut nämä lupaukset ennenkin? Tällä kertaa vilautan kuitenkin syöpäkortin lisäksi hormonikorttia - sitä en olekaan vielä käyttänyt.

Edelliset raskaudet ovat menneet täysin "syö kahden edestä" ja "kerrankos sitä" -ajatusmallilla. Suklaata paloi niin paljon, että ihan hävettää. Tällä kertaa ajattelin suojella itseäni syövältä
ja paneutua vauvan hyvinvointiin. Alku onkin ollut varsin tehokas. (Heti pollykarkkien ja kebab annoksen loputtua.)
Sokereiden lisäksi välttelen myös vehnää ja suosin gluteenittomia tuotteita. Kuitenkaan juhlapöydissä omia eväsrasioita mukana kantamatta. Ei kuulu tapoihin.

"Monen naisen rinnat kasvavat, ja voi olla aika hankkia uudet rintaliivit. Rinnat voivat myös olla hyvin arat."
Vaan kun kaikki melonit eivät arista eikä kasva. Etenkään tällaiset tunnottomat, muovimalliset. Ei kiristä, ei purista.
Eikä näistä kasaan kurotuista selkäfileistä muuten tule maitoakaan. Ei pisaraakaan vaikka joka puolella kovasti imetyksestä halutaankin kerta toisensa jälkeen jo keskustella.
Tässä on aihe, johon aion paneutua myös tulevien kirjoituksien aikana. Imetys on meinaan näissä möhömahapiireissä aika kova sana. Hyvässä ja pahassa.


Selkäfileistä puheenollen - kävin hiljattain kirurgiani tapaamassa, kun oikeaan rintaani oli ilmestynyt pieni herneen kokoinen patti. Aikansa tutkittuaan kirurgi kävi hakemassa ehta-aidon implantin ja löi sen kouraani. Implantissa oli pieni pisaran muotoinen nyppylä. Kyseinen patti sijaitseekin siis implantissani ja kuuluu pakettiin. Laittoi varmuuden vuoksi kuitenkin ajan maanantaille rintojen ultraan. Katsoi hänkin varmaan parhaaksi jättää hormonihuuruiset pelkotilat väliin.

Nyt lähden täyttämään kaapista tullutta, pyhää yksiötäni jälleen ravinnolla.
Palataan taas ihanat <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …