maanantai 25. heinäkuuta 2016

Elämäniloa horjuuttavat paholaiset. Ja muuta lomakivaa.

Just kun meinasin tulla tänne avautumaan alati jatkuvasta blogitauostani ja siitä, miten kesä meni hujauksessa, niin jo se pukkas semmoset helteet, ettei kukaan pääse vitsailemaan Suomen vähälumisilla juhannuskuvillakaan.

Tokkiinsa tästä helteestä pitää nyt nauttia ja vannon että tänään kovasti yritin. 
Ensin yritettiin ystäväni kanssa Oittaan Angry Birds -puistossa josta käteen jäi lähinnä ampiaisenpistos ja jalkaan uunituore hanhenpaska.

Fiiliksen kadottua lopullisesti siirryttiin yrittämään niin perkeleesti lisää 20 kilometriä tutumpaan ja turvallisempaan vesialueeseen, kunnes ampiaiset ihan kuin kettuillakseen päättivät olla taas läsnä.

Jopa autontankkaus keskeytyi niinkin yllättävään ongelmaan, kuin helmoihin pyrkivä ampiainen.
Tankkauspisteen "cancel" -nappi on muuten yllättävän hidas tosipaikan tullen. Oli lähellä, etten hylännyt pankkikorttiani sen siliän tien.

Jotta kyllä se on niin, että elämänilollakin on rajansa ja mun uskoni kesään loppui nyt. Kääntymys talven lapseksi on vahvasti läsnä.

Todellisuudessa loma on ollut hieno ja tapahtumarikas muutenkin kuin näiden lentävien paholaisten osalta. Kuten elämäni nyt yleensäkin tapaa olla.
Otettiin ripaus kaupunkitunnelmaa Turussa ja Porvoossa. Jälkimmäinen Haikon kartanon lahjaksi saadulla majoituksella tietysti.

Kaupunkilomien jälkeen piipahdus Hästön saaristossa loi hetkellisen rauhan ennen kotiinpaluuta. Lukuunottamatta vesiteitse tapahtunutta yhteisaktiviteettia, josta olisikin pari valittua sanaa kerrottavana.

"Näin tiedät onko suhteesi kestävä" -tuubaa on joka mediatuutti täynnä. 
Kuulkaa, jos joku sen tietää, niin se on kymmenen minuutin kajakki. 
Kokeilkaa vaikka.
#ÄLÄmelo #lopeta #äläkeikuta #äläliiku #annaminä #mitäsäteet #hiljaa #annatännese #rantaanheti #nyt

Mutta kaiken se kestää. Myös kymmenen minuutin kajakin.

Ja joku tässä salatussa parisuhde-elämässäni on kuitenkin mennyt oikein, sillä en muista olleeni koskaan näin tasapainoisessa tilassa yhtäjaksoisesti. 
(Pikakiukkuja ei lasketa. Kuuluu pakettiin - sanovat.)

Joku voisi epäillä sairastavani tämän (ja monen muun) kirjoituksen perusteella jonkin sortin jakomielitautia, mutta ei hätää - kyseessä on vain turhan runsaan määrän elämäniloa täynnä olevan, tavallisen kottaraisen ylibuukattu ja aivan viivojen yli väritetty naisenmieli.

Värittää pitäisi myös tämä vahvan lomalookin saanut, naamaksikin kutsuttu, kulmakarvoihin peittynyt laaja yläalue ja siinä tämän kottaraisen elvyttää Lumene.

Kyllä kuulkaa - kusti polkasi aivan ihanan kesäpaketin Lumenen toimesta ja vaikka kusti polkasikin sen verran rivakasti, että luomiväritkin vaihtoivat asemaansa rasioissa, niin emme anna sen häiritä. Kokeiluun menee joka ikinen ja siitä showsta lisää pian <3


P.S. Kuvausputkeen en ole vielä päässyt, kun tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista, mutta pulssi tuntuu yhä.
<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti