Siirry pääsisältöön

Tarkistetaan kottaraisen lääkitys.

Kävinkin hiljattain facebookissa ruoskimassa itseäni epäonnistuneesta bloggauksesta ja kertomassa värikkäät välikuulumiseni pikaisen kuvapostauksen muodossa.

Teille, jotka ette olleet sitä farssia näkemässä - olkaa hyvät:

"Koska olen epäonnistunut aktiivisena bloggarina, tarjoan teille viihdykettä seuraavaan postaukseen saakka teoksella nimeltään: "Kottaraisen viikon mittainen elämysmatka haiventen värikkääseen tuhoon. "Palataan asiaan heti kun olen poiminut viimeisetkin karvat lattialta"

Ja mitäkö kuuluu nyt?

Olen palannut viime kesän (ja 29 kesää ennen sitä) värihuipentumaan - PASKANRUSKEAAN. Kera hiusraadoissani nipsuilla roikkuvan, niin sanotun "promonäädän."
Sillä lailla.
Eihän se värimarssi mennyt ihan niinkuin suunniteltiin, mutta huonomminkin on ollut.

Mitä tulee tähän valtavan aktiiviseen kirjoittamiseen, niin kesä nyt vaan on niin täynnä töitä ettei tähän ole mitenkään mahdollisuutta.
Parhaillaan kiertelen festarihommissa ja se kuulkaa, jos jokin on värikästä touhua.
Silloin kun Suomi ryyppää niin se näkyy ja todentotta myös kuuluu.

Jonkunhan niidenkin perään on katsottava. Rakkaudesta lajiin tietenkin.
#ilovemyjob

Vanhenin vuodellakin taas hiljattain ja otsaryppyni sen kun syvenee. Vuorasin syntymäpäivän kunniaksi pääni papiljotein ja piipahdin leuka pystyssä miettimässä diippejä.

Elän elämäni parasta aikaa ja koska aika on rajallista, tämä haahka elää nyt kun vielä voi.
Kiittelen myös lähimmäisiäni - yksin tästä ei tulisi yhtään hevon kettua.

Hengen pihisemisestä puheen ollen. Olen ollut yhä jatkuvien keuhko-oireiden vuoksi yhteydessä syöpikselle. Kolme viikkoa tykitin omalääkäriäni soittopyynnöin - tuloksetta. Lopulta soitin numeroon, jossa minua kaivattiin vielä vähemmän. Ilmoittivat, että olisi syytä tarkistaa astmalääkitys toisaalla.

Monikin lääkitys olisi hyvä tarkistaa kohdallani, mutta astmalääkityksen väitän vuosien kokemuksella olevan kohdallaan.

Tulin siihen lopputulemaan, että 30 on uusi 50, enkä ole syöpiksellä enää niin kuumaa hottia kuin parikymppisenä. Ajat muuttuu.
Kaivan siis kuvetta ja suuntaan yksityiselle. Kyllä sitä useamman satasen rykii kasaan vaikka tyhjästä, ihan vain mielenrauhan - tai mahdollisen varhaisen löydöksen vuoksi.

Jotta että pikaisena yhteenvetona todettakoon kaiken olevan hyvin kunnes toisin todistetaan. Kuullaan taas rontit <3

Kommentit

  1. Loistava pläjäys taas! Toi on niin ihmeellistä Suomessa, ettei edes jo syövän sairastanut henkilö pääse tutkimuksiin!!!! Ja sitten ihmetellään kun heitti henkensä.... Toivotaan että saat astmaan tarvittavan, luotettavan hoidon. Minä itse sain taannoin rytmihäiriön, sitä aloitettiin luonnollisesti hoitamaan mielialalääkkeillä. No siinä ei sitten ihan hyvin käynyt, ei ollut oikea lääkitys kyseiseen vaivaan. Hengissä ollaan ja toivotaan ettei tule mitään. Suomessa sairaudenhoito on maailman parasta, mikäli sitä sattuu saamaan.....turkissa missä se on ihan lasten kengissä meidän mielestä, jokainen asia otetaan tosissaan ja jos on vaikka maha kipeä, se ultrataan samantien. Eikä sanota että syö lääkettä ja tule uudestaan jos jatkuu ja satut olemaan vielä hengissä. Tsemppiä ja mukavaa kesää ilopillerille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terhi, anteeksi myöhäinen vastaukseni ja ennen kaikkea kiitos viisaasta kommentistasi. <3 Valtavasti iloa myös sinun kesääsi. Ja elämään ylipäänsä! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …