Kottaraisen vappu(haalari)

Hitto, vappujuhlat yllättivät kottaraisen ja oli hankittava pikaisesti päällepantavaa. 
(Shoppailu – tuo kohtaloista karmein.)

Viitaten edelliseen blogikirjoitukseeni trendiviiveestä – tein sen taas.
Hyppysissä elämäni ensimmäinen HAALARI.

Ystäväni puki tällaisen "potkupuvuksikin" tituleeratun asun päällensä 5 vuotta sitten. Minä löysin sen elämääni eilen. Enkä haluaisi pukea päälleni enää muuta.

Olkapäät paljastavan potkupukuni neitsytmatka alkoi eilen, mutta ihan loppuun asti en asuvalintaani miettinyt napatessani alle vain olkaimelliset rintaliivit.
Kiitos selkäviipaleilla täytettyjen ja painovoimaa uhmaavasti kurottujen kumpujeni, potkupuvun pukeminen päälle ilman kumpukannattimia oli mahdollista. Joskin pieni riski.

Koska kumpujani ei ole siunattu tuntoaistein, on olemassa hienoinen mahdollisuus jossa hyvän biisin kuullessaan kummut huomaamattani ottaisivat niin sanotusti "tilan haltuun".
Korviini ei ole kuitenkaan kantautunut tietoa mahdollisesta syöpämuijan kannushowsta.

Sen sijaan kuppikakuilla täytetyille pakaroilleni tämä asu ei anna piiruakaan anteeksi.
Tilaa lyllertää on. Ja se näkyy.

Potkupuvullani on kuitenkin monta loistavaa persoonaa.

1. Korkokengät vain jalkaan ja kultalaukkua kylkeen – juhla-asu on valmis.
2. Juhlista palatessa kengät hittoon ja asu päällä pötköttämään sohvalle. Tadaa – taivaallinen kotiasu.
3. Seuraavana päivänä sandaalit jalkaan ja potkupuvussa vappupiknikille.
(Valitettavasti vain tästä kokonaisuudesta kuvatodisteita)

En halua oikeasti riisua tätä enää ikinä. Mun keho voi just nyt niin valtavan upeesti. Sillä on tilaa liikkua ja se nauttii siitä. Se voi tehdä vaikka kuperkeikan ilman että kiristää tai hiertää yhtään mistään.
Mieli hakeutuu jo hankkimaan potkupukuja lisää.

Potkupuku – Gina Tricot

Piknik-menu Vantaalaisittain ei ollut Tähtitorninmäelle tarpeeksi arvokas, joten pysyttelimme suosiolla arvoisessamme lähipuistikossa.
Ruissipseillä, Brie-juustolla sekä viikunahillolla ei Helsingin työväkeä säväytetä.
Yhden spanielin huomion sillä kyllä sai.

Vappuillan kruunasi tietysti perinteinen maksalaatikko. Eikä niin perinteisistä astioista, vaan (ainoista puhtaista) eniten lautasia muistuttavista – TADAA teekupeista.


Onni – ei se oo niin justiinsa. <3

P.S. Vappuja piti kanssa toivottaa, mutta se ny meni jo.

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut blogiasi jonkun aikaa js todella kiva muutos tämä lifestyle. Nimittäin ensin oli sitä syöpää, sitten hiukan uutta elämää ja nyt oikein onnea pursuava "uusi" elämä. Tulee hyvä mieli lukiessa näitä sinun juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja kiitos Terhi kun jätit tämän kommentin <3 On niin mukava kuulla palautetta (ihan laidasta laitaan) näistä kirjoituksistani. Motivoi taas jatkamaan. Ihanaa ja aurinkoista kesää!

      Poista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...