Hello from the other side.

Reissu lunasti kaikki lupauksensa sateisesta Lontoosta.
Siellä on hirveen vaikeaa olla nättinä, kun sataa kaatamalla. Päätettiin, ettei olla sokerista eikä täten investoitu sateenvarjoon. Ponnarinkin kähersin – ihan vain piruuttani.
Arjen wet t-shirt -näyttelyhän siellä on käynnissä kaduilla ympäri vuoden, mutta näillä eväillä ei ole syytä osallistua,

Olen käynyt Lontoossa kahdesti aiemminkin, mutta niitä kertoja ei lasketa koska kyseessä on molemmilla kerroilla ollut edellisen työyhteisöni pikkujouluretki. Minä ja 10 miestä ei tiedä kuin paikallisten pubien olutnähtävyyksiä.

Tällä kertaa tuli luuhattua siellä sun täällä – 75 600 askeleen verran. Ilman olutta.

Sade pakotti jättämään kameran päiväretkiltä pois, mutta nappasin puhelimella muistoksi pari kuvaa näistä syötävän ihanista taloista, jotka olisin mielelläni pakannut matkalaukkuuni mukaan.
 

Reissun ehdottomiin kohokohtiin lukeutuu kuitenkin Camden Townin laitamilta löydetty vintagehenkinen Oat Milk -kahvila, jossa maidottoman ihanien kauramaitolatte-valikoimien lisäksi tarjolla on suolaisia ja makeita vegeleivoksia ja sen semmoista hippipurtavaa – lämminhenkistä palvelua unohtamatta.
Harmillisen tyhjää tuntui olevan ja aukioloaikojakin oli supistettu hiljattain. Olisin ollut ihan valmis pakkaamaan tämänkin pienen kahvilan matkalaukkuuni ja tuomaan kotimaan kamaralle.

Tämän suosittelen kokemaan ja tukemaan, jos yhtään arvostaa tämänkaltaisia asioita.
<3


Koska mukanamme oli vain käsimatkatavaroille tarvittava tila, ei massiivisten tuliaisten tuominen ollut mahdollista. Sen sijaan otimme muistoksi muutamat Fish & Chipsit ja runsaan annoksen muuta evästä, jotka kulkevat todella kätevästi mm. vatsan ja pakaran seudulla kotiin saakka.

Ihan jo jännittää, kumpaanko pakaraan ne nämäkin nutellavohvelit lopulta asettuu.

Maksimoimme kyllä viime hetken kalorinpolton juostessamme lentokentän läpi – taulujen jo vihjatessa portin sulkeutuneen. Hikiniagaran saattelemana istuimme koneessa 10 minuuttia ennen nousua.

Pahoittelut vieressä istuvalle rouvalle, joka joutui kokemaan 3 tunnin hikiniagarani niin läheltä.

Ja kiitos Lontoo, toivottavasti tapaamme vielä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...