Siirry pääsisältöön

Aavistuksen kätevämpi emäntä.

Olen aktivoitunut keittiössä ja alkanut leikkiä kätevämpää emäntää muutenkin kuin lämmityspuuhissa.

Kevätaamut ovat aiheuttaneet myös äkillistä tarvetta aamiaisen tarjoiluun parvekkeella.
Eilen tällaisella aamiaisella tarjoiltiin marjaisaa raakapuuroa, avokadoa, kananmunia sekä kuvauksen aikana jäähtynyttä kauramaitolattea.
<3

On loihdittu parsa-avokado-pastaa ja kana-pinaatti-herne-wokkia, mutta eilen tein kyllä yhden parhaimmista mestariteoksistani. Sellaisella persoonallisella tavalla toteutettuna.

Parsa-fetapiirakkaa haettiin, mutta smoothieta tuli.
TADAA.
Onko se ny niin justiinsa.

Vaikka aamut alkavat uskottavasti terveysherkuilla, on selkärankani katkennut ihan viimeistään illalla tullatessani epätoivoisesti herkkukaappien jämäsisällöt.

Todellisuudessa meidän kaapit on täynnä makeisia. Suklaalevyjäkin on valehtelematta ainakin kymmenen – karkkipusseista puhumattakaan. Mutta jostain syystä onnekseni juuri nämä eivät kuitenkaan ole tarpeeksi hyviä tyydyttääkseen himojani, joten ne saavat olla rauhassa. Niihin kajotaan vain ääritilanteissa.

Hommasimme tovi sitten tukkupaketin Puhdistamon appelsiini-raakasuklaapatukoita. Ne olivat erinomainen apu näihin hallitsemattomiin naisenmielisiin himotilanteisiin.
Nyt raakasuklaat ovat loppu ja niin olen minäkin.

Koska arvasin Lontoosta hankkimieni bonuskilojen jääneen asumaan kehooni odotettua pidemmäksi aikaa, olin kaukaa viisas ja tein vähäiset vaatehankintani niin sanotusti turvallisemmilla kokovesillä. Löysempi parempi.

Ainoastaan joka suuntaan venyvät stretch-housut lupasivat nimensä puolesta jonkin sortin "push up" -efektiä pakaroiden suunnille, mutta näitä kuppikakuilla varustettuja pakaroita ne eivät kyllä pelastaneet.
Tämän luokan kankuille ei mahda mitään edes aivastuksen voimalla haaroista repeävät Freddyt.

Mutta tässä nämä Lontoosta tehdyt halpalöydöt vähemmän edustavan ja alati heiluvan kottaraisen päällä.

Housut / Bershka
Toppi / Primark
Kengät / Primark
Kukkariepu / Forever21

P.S. Sitä vielä vaan, että elämä on aika ihanaa <3

Kommentit

  1. Eihän se nyt niin viimeisenpäälle ole...makuhan sen ratkaisee..:)) Hienot vetimet kottaraisella eikä kottarainenkaan hullumpi ole. Kaunsi nai eikun...siis kottarainen.

    VastaaPoista
  2. Maku oli ihme kyllä kohdillaan :D Ja kiitos Hannele <3 Aurinkoa päivääsi!

    VastaaPoista
  3. Höh..muuttuuko tämäkin fiksu ja raikas blogi tällaiseksi kledjuposetteluksi..nouuuuuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, tämä blogi tulee muuttumaan yhtä tiuhaan kun kirjoittajan mieli. Aikansa kutakin, sanovat. Mlloin mitäkin, pääasia, ettei tarvitsisi palata kirjoittamaan syöpää <3 Aurinkoista alkavaa viikkoa ja eritoten kiitos palautteesta <3

      Poista
  4. Mä tulen aina niin hyvälle tuulelle kun luen sun juttuja :) Kaikki aiheet kelpaa, jatka samaan malliin, rönsyily pitää elämän (ja blogin) mielenkiintoisena!

    Mrs T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä niin perskutin hyvälle tuulelle näistä kommenteista. Myös kritiikistä. <3 Jos kirjoittaisin vain miettien, mitä valtaosa väestä haluaisi lukea, ei blogi näyttäisi enää minulta. Nyt se ailahtelee kun Suomen kesä, jolloin se on just niinku mää itse. Kiiiiiitos siis palautteesta ja iloa arkeen! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …