Tosta katsotaan ja tosta painetaan.

Voi kevät ja sen värit.
Hieman apaattisen parvekepuutarhani ainokaiset ottivat maanantain saapumisen varsin raskaasti.
Look oli lähes yhtä persoonallinen kuin omani aamuisin.



Viimeaikaisesta kuvaspämmäyksestä kenties joku nokkela onkin jo saattanut aavistaa, että räpsimisestä on tullut varsin mieluinen juttu.
Tämä ei suinkaan ole elämässäni uusi tilanne – päinvastoin olen saanut parisuhde-elämäni aikana myös kritiikinomaisia vinkkejä, että tietyt hetket olisi kenties hienompaa kokea ihan itse, eikä niinkään näytön läpi.
Huippuidis.

Nyt hyppysissäni on kuitenkin ekaa kertaa oikea kamera, jota pitäisi enää oppia käyttämään.
Kuten moni varmasti aavistaa, en ole niinkään oppaidenlukuihmisiä vaan enemmänkin kantapääkäytännön hallitsevia mestareita, joten melko monen nippelin ymmärtäminen on haaste.
Jos jollain on suositella sellaisia lapsille suunnattuja, kuvallisia "tässä on kamera" -tyyppisiä kirjoja niin olen kiinnostunut.
Siihen asti voitte ihailla näitä pikkusen persoonallisia räpellyksiäni.

On selvää, että myös elohopeani kiinnostui tästä kotiin pölähtäneestä hökötyksestä, joten jaoin kaiken tietoni kuvauksesta myös hänelle. "Tosta katsotaan ja tosta painetaan."


Poikani omaksui äidiltä opitut taidot odotettua paremmin ja rykäsi ensimmäiset omat otoksensa melkolailla upeasti.
Vai mitä olette mieltä?



Niin että laitappa lapsi asialle ja jätäppä itse sitten kokonaan vaikka tekemättä.
<3

Nyt on ollut työn ja vapaa-ajankin puolella sen verran haipakkaa, että huomaan kaipaavani rauhaa ja hiljaisuutta. Mökkiloma-ajatus houkuttelee.
Edes pieni viikonloppu jossain kehoa ja mieltä hivelevässä maisemassa. Saunaa ja rentoutumista.

Siihen asti nuuhkutellaan vaan pienissä erissä näitä kaupunkipölyllä tuunattuja kevättuulia.


Eikä siinä suinkaan kaikki. On olemassa myös muita rentoutumismahdollisuuksia kiireiseen arkeen ja tänään oli taas sellainen päivä.
TÄYDELLINEN RIPSIHUOLTO. <3

Kun sytostaatit aikanaan pudottivat viimeisetkin ripsihaivenet, peilikuva oli aika karu. Päätin, että kunhan tyngät alkavat taas kasvaa, etsin itselleni luottolaittajan ja laitatan itselleni sellaiset räpyttimet että Tukiainenkin kalpenee.

Kerralla lykästi ja sille tielle jäin. Löysin aivan kertakaikkisen ihanan ja taitavan Birgitin.
Väitän, että haiventynkäni oli melkoinen haaste mutta Birgit onnistui loihtimaan ripsistäni upeat.
Muistan elävästi, miten ylpeä olin siilitukkani seuraksi pölähtäneistä räpsyistä.
<3


Joten kaikki Helsingin Arabiaan kykenevät. Käykää ihmeessä kokeilemassa Birgitin ripsitaitoja ja ennen kaikkea ihanan lämminhenkistä palvelua.
Eikä todellakaan ole hinnalla pilattu. (Eikä tämä maksettu mainos.)
Lämpimästi suositellen Salon Arabia 152a
<3

P.S. Ajatussyöpä pelottelee keuhko-oireilla. Olen oman itseni omalääkärinä todennut sen olevan astmaa ja kevätallergiaa.
Syöpäklinikka vahvistakoon pian keuhkokuvalla.
"Terve" kunnes toisin todistetaan <3

2 kommenttia:

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...