Siirry pääsisältöön

Synttäritytön suurperhe.

Kiitos tyttäreni ainutlaatuisten ystävyyssuhteiden, ei päässyt äiti tänä vuonna livahtamaan syntymäpäiväaidan matallimasta kohdasta aikeena tarjoilla vain perinteiset mummikummikahvit.

Sain muutama viikko sitten puhelun, jossa kehoitettiin hoitamaan tarjoilut pöytään, kun tytöt täräyttävät yllätysjuhlat 11-vuotiaan tyttäreni kunniaksi.

Olen vahvasti kakunleivontavastainen (lue: taidoton) joten myin idean jäätelöbaarista näille esiteineille erinomaisin tuloksin. Suosio oli taattu ja äiti helpottunut.






Tarjolla oli jos minkämoista "äitien tekemää" leivonnaista suoraan pakastealtaasta ja kauppiaan tiskistä.
Todellisuudessa laitoin oman tikkuni ristiin ainoastaan muffinssien valmistukseen ja niidenkin koristelun ulkoistin juhlan 10-vuotiaalle vastaavalle tuottajalle.

Paitsi jos suklaan sulatus popcorneja varten lasketaan ristitikuksi.
Josta seuraakin VINKKI suklaan sulatukseen kaikille niille kohtalokottaraisille jotka eivät omista mikroa tai joille vesihaudesulatus ei ole yhä useamman epäonnistumisen jälkeen vaihtoehto:

1. Vuoraa pieni uunivuoka leivinpaperilla
2. Paloittele suklaa leivinpaperille.
3. Riipaise vajaa 100 asteiseen uuniin ja anna sulaa.
TADAA – ei kökköjä. Ei epäonnistumisia.
<3

Syntymäpäivätyttöni oli myös piirtänyt kuvan meidän perheestä. 
Kuvan, joka sai ajattelemaan. Hymyilemään.

Kuvassa on 9 perheenjäsentä + kaksi koiraa.
Neljä aikuista ja viisi lasta.
Kaksi kotia – yksi perhe.

Paljon kannetaan huolta eroperheiden lasten kohtalosta suuren elämänmuutoksen myötä. Vaan kuinka paljon puhutaan rikkauksista, joita muutokset voivat tuoda tullessaan?

Uusperhekuviot eivät ole aina helppoja. Helppoa se ei meilläkään aina ole ollut, mutta nyt jos koskaan voimme olla ylpeitä saavuttamastamme onnesta ja tasapainosta.

Onnea on meidän värikäs perhe.
Saas nähdä riittääkö paperi, kun taiteillaan vielä isovanhemmat mukaan.
<3

P.S. Kestoloton tulokset on taas arvottu –  keuhkokuvat puhtaat. EI SYÖPÄÄ!

Kommentit

  1. Ihanaa Noora ,ja se suurperheesi , ja onnittelut iki ihanalle Venlalle !

    VastaaPoista
  2. Voi mummu, sinä olet osa sitä ja yksi tämän onnen syyllisistä ;) <3 Kutsumme sinut kyllä niille perinteisille mummikummikahveille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …