Siirry pääsisältöön

Pokaalia pukkaa.

Auringonpaiste sen kun jatkuu vaan ja energiatasot kasvaa, mutta pukeutuminen tuonne alati ailahtelevaan keliin on haastavaa.

Suunnitellessani ulkoilmaan poistumista valitsen kaapista vain ne kepeimmät hepeneet – kiitos sisälle tunkeutuvan, mutta harhaanjohtavan auringonpaisteen. Karu totuus paljastuu kyllä ovesta astuessani kun tuuli riipaisee suoraan kaula-aukosta sisään ja saa jopa lähes tunnottomaksi runnotut kummutkin vapisemaan.

Koska olen kuitenkin jo ehtinyt kaivaa nahkatakkini talvisäilöstä, eikä sitä sinne voi enää palauttaakkaan, niinpä olen ottanut käyttööni Cubuksesta tänä keväänä ostetun ihanan lämpöisen kaulaliinan kumpujakin suojaamaan.
Ja koska mukavuus ennen kaikkea, valitsin jalkaani tänään NYCistä ostamani aarteet – Adidaksen Extaball -shoes.  (Näyttivät olevan muuten nyt tarjouksessa www.adidas.com)

Ja ainahan on hetki aikaa istahtaa tiiliseinän kupeeseen.
Kuvat: Juli <3

Vuoden jalkapallomutsien palkintojenjako on suoritettu ja jaettu ykkössija on täten ojennettu allekirjoittaneen suuntaan.

Poikani (uusperhe)veljensä kanssa ovat aloittaneet hiljattain jalkapallon ja me vähemmän lajikokeneet äidit varsin neuvokkaina lähdimme hankkimaan pojille asianmukaisia varusteita. Palasimme urheiluliikkeestä tyytyväiset ilmeet kasvoillamme – poikien ilosta nyt puhumattakaan.
Ei muuta kun pojat treeneihin uudenkarheat popot jalassa ja pallot sylissä.

Aikansa pelattuaan valmentaja tuli luoksemme, luovutti pallon hyppysiini tiedustellen, minkä lajin pallo mahtaa olla kyseessä. Pelasimme hetken lajiarvoitusleikkiä ja pokkasimme vuoden jalkapallomutsi -palkinnot ihan viimeistään totuuden hetkellä:
Vastaus on tattadadaa: Aikuisten käsipallo x 2.

Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Valmentajan mielestä ei erityisen hyvin.


P.S. Blogin ulkoasu muuttuu yhtä ailahtelevasti kuin kirjoittajan mieli. Mutta antaa elämän olla värikästä. Niinkun nää mun sumpit.
<3

#nespresso

Kommentit

  1. Millainen koko noissa adidaksissa on ja onko leveä kapea lesti? Voisin jopa harkita jos nelikymppinen vielä kehtaa moiset pukea...:-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …