Siirry pääsisältöön

Massaa vai uniikkia?

Olen lukeutunut siihen ryhmään, joka haluaisi tyylinsä olevan yhtä värikäs ja uniikki kuin oma ailahteleva mieli, mutta joka vuosi toisensa jälkeen liukuu kuitenkin lähelle suurta massaa.  Isolla viiveellä tosin.

Kun joku innostuu vetämään trumpettihousut jalkaansa vuonna 1996, minun (kuppikakuillakin täytettyjä) nilkkojani nämä liehulahkeet peittelee todennäköisesti 2000-luvun puolella. Kreppirautaa kaipaan yhä edelleen, sillä mahdollisuuteni tuuheisiin hiuksiin oli tuolloin vahvasti läsnä.  Ehkä vielä joku päivä.
Huomenna?

Nuoruudessani tällaisesta trendiviiveestä oli hyötyä, sillä perin tyylitietoisten ystävieni ohimenevät muotivillitykset tuon tuosta.
Lukuunottamatta Mic Macin puolitangossa roikkuvia beigejä reisitaskuhousuja. Siinä oli taikuri ajantasaisesta hankinnasta itsekin ihmeissään.
Taikurin kavereista puhumattakaan.

Vasta nyt 30-vuotiaana ymmärrän, että on yksi huitelin hailee mitä muut ajattelee ja tämä jos mikä luo valtavat mahdollisuudet pukea päälleen IHAN MITÄ VAAN MIELI HALAJAA.

Huomaan kuitenkin "massatrendien" olevan silloin tällöin mieleeni – esimerkkinä tämänhetkinen totaalisen levoton yksisarvishiusväri.
(Lienee tosin tämäkin viime vuoden peruja)

En ajattele näitä kuitenkaan minään muoti-ilmiönä vaan enemmänkin jonkun mestarihuithapelin rohkeutena heittäytyä leikkimään vappua ympäri vuoden.
Huomaan ajattelevani, että mahtava idea – mäki haluun!

Parin viikon takaisen kampaamon aiheuttama megahymykin hyytyi viimeistään eilen, kun katsoin tätä raudalla kiharrettua ja käräytettyä – lakalla suihkittua reuhkaa, jossa "mermaid action" oli hailakka muisto vain. Tilalla lähinnä latvoissa vihertävä "puke action".

Onneksi vinkkasin mielipahastani luottokauneusystävälleni Julille, jolla oli välittömästi hellävarainen ratkaisu mielenterveysongelmiini.




Nämä on tavallisia hiusvärejä huomattavasti hellävaraisempia mömmöjä, koska kyseessä on enemmänkin hoitava hiusnaamio, jossa hieman väripigmenttiä.

Eikä ole hinnalla pilattu. 8,50 e / puteli ihan tavallisesta ruokakaupasta. Ja taatusti riittää useampaankin kertaan ainakin meikäläisen ohkaiseen ruoskaan.

Ohjeet sanoivat vaikutusajaksi muutaman minuutin, mutta koska en ehtinyt lukea ohjeita innostuneen persoonallisuuteni vuoksi, pidin näitä päässäni ainakin puoli tuntia. Ja pidän jatkossakin.
Ajattelin käyttää aina silloin tällöin pesun yhteydessä ikäänkuin ylläpitohommissa.

Mitä ehkä tekisin toisin ensi kerralla, on suojahansikkaiden käyttö.
Smurffikäsiä en tilannut, mutta tulivat kaupan päälle. Jos jokin, niin ne ainakin ovat uniikit.

Ei pöllömpi tuote. Eikä tämä maksettu mainos.
<3

P.S. Mitäs mieltä – oletteko mieluummin massaa vai uniikkia?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …