Massaa vai uniikkia?

Olen lukeutunut siihen ryhmään, joka haluaisi tyylinsä olevan yhtä värikäs ja uniikki kuin oma ailahteleva mieli, mutta joka vuosi toisensa jälkeen liukuu kuitenkin lähelle suurta massaa.  Isolla viiveellä tosin.

Kun joku innostuu vetämään trumpettihousut jalkaansa vuonna 1996, minun (kuppikakuillakin täytettyjä) nilkkojani nämä liehulahkeet peittelee todennäköisesti 2000-luvun puolella. Kreppirautaa kaipaan yhä edelleen, sillä mahdollisuuteni tuuheisiin hiuksiin oli tuolloin vahvasti läsnä.  Ehkä vielä joku päivä.
Huomenna?

Nuoruudessani tällaisesta trendiviiveestä oli hyötyä, sillä perin tyylitietoisten ystävieni ohimenevät muotivillitykset tuon tuosta.
Lukuunottamatta Mic Macin puolitangossa roikkuvia beigejä reisitaskuhousuja. Siinä oli taikuri ajantasaisesta hankinnasta itsekin ihmeissään.
Taikurin kavereista puhumattakaan.

Vasta nyt 30-vuotiaana ymmärrän, että on yksi huitelin hailee mitä muut ajattelee ja tämä jos mikä luo valtavat mahdollisuudet pukea päälleen IHAN MITÄ VAAN MIELI HALAJAA.

Huomaan kuitenkin "massatrendien" olevan silloin tällöin mieleeni – esimerkkinä tämänhetkinen totaalisen levoton yksisarvishiusväri.
(Lienee tosin tämäkin viime vuoden peruja)

En ajattele näitä kuitenkaan minään muoti-ilmiönä vaan enemmänkin jonkun mestarihuithapelin rohkeutena heittäytyä leikkimään vappua ympäri vuoden.
Huomaan ajattelevani, että mahtava idea – mäki haluun!

Parin viikon takaisen kampaamon aiheuttama megahymykin hyytyi viimeistään eilen, kun katsoin tätä raudalla kiharrettua ja käräytettyä – lakalla suihkittua reuhkaa, jossa "mermaid action" oli hailakka muisto vain. Tilalla lähinnä latvoissa vihertävä "puke action".

Onneksi vinkkasin mielipahastani luottokauneusystävälleni Julille, jolla oli välittömästi hellävarainen ratkaisu mielenterveysongelmiini.




Nämä on tavallisia hiusvärejä huomattavasti hellävaraisempia mömmöjä, koska kyseessä on enemmänkin hoitava hiusnaamio, jossa hieman väripigmenttiä.

Eikä ole hinnalla pilattu. 8,50 e / puteli ihan tavallisesta ruokakaupasta. Ja taatusti riittää useampaankin kertaan ainakin meikäläisen ohkaiseen ruoskaan.

Ohjeet sanoivat vaikutusajaksi muutaman minuutin, mutta koska en ehtinyt lukea ohjeita innostuneen persoonallisuuteni vuoksi, pidin näitä päässäni ainakin puoli tuntia. Ja pidän jatkossakin.
Ajattelin käyttää aina silloin tällöin pesun yhteydessä ikäänkuin ylläpitohommissa.

Mitä ehkä tekisin toisin ensi kerralla, on suojahansikkaiden käyttö.
Smurffikäsiä en tilannut, mutta tulivat kaupan päälle. Jos jokin, niin ne ainakin ovat uniikit.

Ei pöllömpi tuote. Eikä tämä maksettu mainos.
<3

P.S. Mitäs mieltä – oletteko mieluummin massaa vai uniikkia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...