Arjen hokkus pokkus.

Joka vuosi se yllättää - kevät. Ja allergia.

Aamun peilikuva yritti kertoa, että Quasimodo oli nyt ryypännyt viikon liikaa – silmät eivät vaan tahtoneet mahtua auki. Ympärillä kukoistavasta muusta turvotuksesta puhumattakaan.

Sellaisena pubiprinsessana oli suorastaan ainutlaatuista lähteä haastattelemaan uutta henkilöä töihin. Että tervetuloa vaan joukkoon upeaan. Meillä ei ole tapana nukkua.

Kotiinpaluu olikin sitten lähes yhtä hohdokas. Juoksin junaan, johon ehdin juuri ja juuri – kiitos ystävällisen naisihmisen, jonka jalat veivät junan oville omieni ohi.
 Puuskutin kuin suurempikin sika, joka ei juoksuaskelista ollut ennen kuullutkaan.
Matkaa kruunasi otsalta valuva hikiniagara, joka motivoi riisumaan takin vilkkaasti – ihan vain todetakseni että paita oli väärinpäin päällä.
Siinä ruuhkajunakansan ympäröimänä oli aika laittaa arvontalaulu soimaan;
Kumpi lienee nolompaa – laittaa takki yhtä nopeasti takaisin päälle kuin se irtosikin, vai kantaa paita ylpeänä selkälappu leuassa perille saakka.
Valitsin jälkimmäisen.

Eilinen päivä menikin lähes yhtä onnekkaissa tunnelmissa, kun juotin teekupista yrttilientä 2 kk vanhan MacBookkini näppäimistölle. Uutta hikeä pintaan henkisestä kärsimyksestä – huoltoa lähenevistä juoksuaskelista puhumattakaan.
Mutta elämä on.

Muttei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
En tiedä olenko vielä tuonut tarpeeksi selvästi ilmi rakkauttani Adidasta kohtaan. Pidän heidän tuotteistaan. Paljon. Erityisesti väreillä leikittelevistä sellaisista.

Tänään tapahtui melkoinen hokkus pokkus etsiessäni kotiavaimia kotini jokaisesta rööristä. Yksi rööri oli kuitenkin ylitse muiden. Vaatelaatikko, jonka sisältä löytyi jo tovin kuolaamani laukkuasia.
Adidas Airline confete.




Blogianonyyminä pysyttelevä piilottaja oli hautonut yllätystä, mutta pimittänyt tätä ihanuutta valmiina ojentamaan sen sopivan tilaisuuden tullen ("kun osaat käyttäytyä").
Suorastaan nerokas ajatus piilottaa naiselta jotain ja ojentaa mahdollisten erimielisyysneuvotteluiden aikana – sellaisena uhkailu-/kiristys-/lahjontalahjana. Tai palkintona.

Nyt adidaslaukkukokoelmani on saanut yhden jäsenen lisää.
Ennestään olkaani on koristanut jo musta nahkainen vastaava.
Näissä on töiden hyvä kulkea <3



Tähän hätään ei muuta, kuin vielä yksi pieni hokkus pokkus teillekin olohuoneestani:


Näillä ohjeilla voi aika perskeleen hyvin. Kokeilkaa tekin!

P.S. Instagramtili on nyt kaikille auki ja kottarainen löytyy nimellä "nunnuliina".
Saa seurata mut ei oo pakko hei.

PUS.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...