Siirry pääsisältöön

Sadaskuudeskymmeneskahdeksas kerta toden sanoo.

Hälytys hälytys!
Kuppikakkupakarat on nähty uskomattoman etäällä jääkaapista.
Tuntemattoman lähteen mukaan niiden on havaittu jopa polskivan vedessä.

Plumps.

Kyllä kuulkaa, lähdin taas motivaatiopäissäni riehumaan paikalliselle kuntosalille – ihan vaan toteamaan ettei se salitreeni vaan enää maistu. Ei kertakaikkisesti yhtään.
Aikani siinä yritin esittää kanssatreenaajille tietäväni mitä teen, kunnes vihdoin se meikäläistä ennen tullut tirppa tajusi poistua ja kehtasin luovuttaa. Laji vaihtuikin lennossa kätevästi kuin kottaraisen mieli.

Ei se räpiköinti siellä altaassakaan mikään vuoden pulahdus ollut, mutta sai sillä kankut tärisemään ja mielen virkoamaan olemattoman salitreenin jäljiltä.
Nyt levoton mieli etsii uusia haasteita.  Lajeja saa ehdottaa.

Uusista haasteista puheenollen, olen jälleen aktivoitunut eväspuolella. 
Tällä kertaa tavoitteeni koostuu puhtaammasta, kasvispainotteisemmasta ruoasta - ja tavoista poiketen ne paljon puhutut repsahduksetkin voisivat olla jotain kuppikakkuja mielikuvitusrikkaampia – ja aavistuksen "syöpäystävällisempiä" herkkuja.

Varsin suuren keittiöahaan olen saanut huomaamalla, miten yksinkertaisesti terveellinen mutta hyvän makuinen ruokakin valmistuu. Ja koska olen maailman nopeimmin turhautuva kokki(kin) - täytyy suunnittelun sekä valmistuksen tapahtua vikkelästi. Mielellään heti.
On tärkeää myös minimoida riskit pannulle unohtuvista, tummahkon hipiän saavista luomuksista.

Otetaanpa viikon ensimmäinen vuohenjuustosalaatti.

Nam numero 1
Nam 1
All you need is parsa, kesäkurpitsa, herkkusieni, valkosipuli, avokado ja vuohenjuusto.
Määrät vaihtelevat pötsin koon ja naisen tahtotilojen mukaan.

Pannu kuumaksi ja öljyt/voi pohjalle. 
Viskele sekaan pilkottu parsa ja pyörittele aikasi.
 Lisää suikaloitu kesäkurpitsa, tuoreet viipaloidut herkkusienet ja purista perään vielä valkosipulin kynsi. Tai vaikka kaksi. Mausta.
Sillä aikaa kun nesteet porisee pikkuhiljaksiin pois, on hyvä hetki pilkkoa avokado valmiiksi ja paistaa toisella pannulla aivan liikaa viipaloituja vuohenjuustoja.
Pinoa lautaselle haluamaasi järjestykseen ja hanki ähky.
<3

Jälkiruoaksi taioin omatekoista raakasuklaata, mutta siitä en ehtinyt ottaa kuvaa. 
Taikuri oli yhtä nopea kadottamaan kuin loihtimaankin tämän kaiken.
Mumskis.

Ja halleluja hyvät ystävät - meille on rantautunut kahvikone.
Edellisen kahvinkeittimeni tarina päättyi traagisesti, vanhojen purujen homehduttua sisätiloihin.
Nyt sitä sumppia kuitenkin taas saa – sellaista vähemmän homeista. 
Vaahdotetulla KAURAMAIDOLLA tietysti.

Miksi kahvikone?
Tämän aparaatin hankinta on tulos menetetyistä hermoista kahviloiden olemattomaan maitovalikoimaan. Ihan tosi - ei se kauramaidon lisääminen valikoimaan ole mitään rakettitiedettä. Tuskin täysin kannattamatontakaan.
Ainoa kahvila jossa en tämän asian puitteissa ole saanut sisäisiä pikakiukkuja, on Arabian Robert's Coffee
Ihana palvelu ja tsast pööfekt kauramaitolatte. 

Nespressounelmia <3
Ja pieniä otteita arjesta.
Jos sisustusapua kaipailette niin täältä löytyy. Vuoden Inno -palkinnotkin on aivan pian käsillä.
Oli ihan helvetin upea idea ostella söpöjä pikkumattoja eteisen käytävää koristamaan.
Unohtui vain yks pikku seikka. Meillä kun asuu tällainen pitkäkarvanen Innon-Markospanielikin.


Jetsulleen toverit. Ihan jännittää mitä tuleva viikko tuo tullessaan <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …