tiistai 22. maaliskuuta 2016

Lipuntarkastajasta taksikuskiksi.

En tiedä johtuuko iän tuomasta vinksahduksesta vai kenties alitajuntaisesta kuolemanpelosta, mutta olen viime aikoina hakenut valtavasti uusia kiinnostuksenkohteita ja sisältöä elämääni milloin mistäkin.
Uusimpana tulokkaana lifestyleblogit ja laajan skaalan inspiraatiot IHANMISTÄVAIN.

Ei siitä ole montaa päivää, kun täälläkin vauhkosin tyylimaailman turhuuksista ja nyt jo apinanraivolla yritän itse etsiä näitä blogeista löytyviä ryysyjä ympäri internettiä.
Tämä on taas niitä hetkiä jolloin taikuri on itsekin ihmeissään.
(Äitini ei niinkään.)

Ei nämä tyyliasiat ole itselleni ollut koskaan mitenkään lähellä sydäntä. Nyt kuitenkin huomaan pakkomielteisen tarpeen nimetä jokaisen – (ei niin tarkkaan mietityn) asukokonaisuuden.

Nycistä tämä kaikki alkoi. Ostin Levikseltä takin ja laukun.
(Viisnollaykköset saivat jäädä sinne. Tai 90-luvulle)
En nyt sano, että tämä lähtölaskenta tyylimaailmaan oli varsinainen success, mutta kaikesta myötä- ja vastahäpeästä huolimatta saanen esitellä ensimmäisen nimellä ristityn asukokonaisuuteni:

LIPUNTARKASTAJA – "Tickets please".

Tänään piti olla käytännönläheisempi, sillä kertaalleen kurotut kumpuni saivat ansaitsemansa brunat nännejä koristamaan. Ja todistamaan.

Enpä olisi uskonut vielä jonain päivänä tutkivani nännien värivaihtoehtoja kuin Tikkurilan maalivärikarttaa konsanaan.
Siinä ne värit nyt kuitenkin oli hyppysissä ja piti alkaa kiireen vilkkaa muistelemaan miltä ne omat alkuperäiset, tyhjiin imetyt, surulliset ankannokat joskus näyttivät.

Viimeinen muistoni vei kahden vuoden takaiseen kirurgin tapaamiseen, jossa hän tätä ei niin näyttävää nänniä venyttäessä totesi ne unohtumattomat sanat: "No en kyllä säästäisi".

Eipä jäänyt mieliin minkä väristä nahanrepaletta kirurgi hyppysissään silloin piteli, joten piti lähteä sokkosormella osoittaen liikkeelle ja antaa hoitsulle lupa hurauttaa tatuointineula käyntiin.
Nyt kumpujani koristaa upeat latinonännit. Sääli että muija ympärillä on valkoinen kuin muumimamma.

Mutta palatakseni asuun, jonka nappien käytännönläheisyyden vuoksi valitsin tänään päälleni, on nimeltään:

TAKSIKUSKI


Vaan ei tämän taksikuskin vuoro kauan kestänyt kun jo Töölön sairaalan keikalta palatessani kyllästyin lookkiini ja päätin rykästä kokeiluun uuden villin huulipunani. Huulipuna vaati tietysti toisenlaisen paidan ja kampauksen. Kuvasta nyt puhumattakaan.
Tämmöstä tää nyt on. Elämä.
Parkkipirkkoasua odotellessa.


Sain nimeltämainitsemattomalta taholta kommentin, että huulipunaa tavoitteleva kuvani on turhan rintapainotteinen. 
Vaan olisikin. Sen lisäksi, ettei niitä kumpuja näe – ei siellä mitään nähtävää olisikaan. 
Paitsi ne harvakarvan ympäröimät uudet latinonännit. Jotka tosin vielä pitkälti kudosnesteiden peitossa. 
Tämä vaan FYI, niin ei teidän tarvitse käyttää edes mielikuvitusta – rontit.

On se vaan hyvä, etten ole tiivistänyt tämän blogin ideaa mihinkään tiettyyn kategoriaan, niin saa ailahtelevan persoonani jokainen osa-alue osallistua haluamallaan tavalla toteutukseen.

Ainiin.
Kertaheitolla puutarhuriksikin.
Sain tämmösiä rehuja. En vaan tiennyt ketä ne on ja miten niitä pitää hoitaa.
Eilen selvisi, että niillä on kuuma. Mutta huomaattehan, että taksikuski ulkoilutti niitä aamulla.
#viherpeukalokeskelläkämmentä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti