Big city dreams.

Saimme taas ainutlaatuisen tilaisuuden päästä nauttimaan kaupunkilomasta Helsingin keskustaan koiranhoidon merkeissä. 
Tämä keskustaan majoittuminen on meille aina yhtä juhlaa. Kuin ulkomaanmatka – maisemineen päivineen.
(Täällä asuisin jos käytännönjärjestelyt ja lompakko sen vain sallisi.)

Tällä kertaa lapset pääsivät mukaan hauskanpitoon ja aivan asunnon kulman takana könöttävät ostosmahdollisuudet vetivät tietysti puoleensa. Sekä lapsia, että äitiä.

Otimme auringonpilkahduksen tosissaan ja erityisesti me tytöt olimme välittömästi vailla kevätryysyjä. 
Kuljimme liikkeestä toiseen katsellen ja ihastellen. Kunnes löysimme jotain molempien silmiä hivelevää.
Ja siinä ne nyt ovat, äidin ja tyttären vaaleanpunaiset kevätunelmatBombertakit.
Mitäs myyvät lastenosastolla 170 -kokoon asti. 
Bomber Jacket - Lindex KIDS <3
Elohopeapoikani shoppailut luonnistui nopeammin. "Mennään sinne hooämmään ja ostetaan sieltä mulle jotkut housut".
Housut tarvittiin, housut ostettiin. Ei ollut aikaa sovitella, kun jalat viipottivat jo seuraavaan kohteeseen. Eikä määränpäällä niin väliä, kunhan matka etenee.
Hyvä kun ehdin housut maksaa, eikä pojalla todennäköisesti ole harmainta hajua miltä ostamani housut edes näyttää.

Kaupoilta siirryimme vielä nauttimaan pienen hetken merituulesta. 
Koska olen varsin mukavuudenhaluinen kottarainen, eikä korkokengät viihdy jaloissani kokonaista päivää, rykäsin iltapäiväkävelylle jalkaan vaihtoehtotossut – Adidaksen Fluxit.
Tässä kengät, jotka jaksaa moitteettomasti kannatella pitkänkin päivän. Ja näinkin levottoman ruhon.
Ei purista, särje eikä hinkkaa.
Vuoden kokemuksella nimeän nämä luottokengiksini. <3


Mainittakoon nyt vielä alakehooni sullotut harmaat makkarankuoret. Ne on hiljattain Gina Tricotista hankitut ja kulkee nimellä Molly Highwaist Jeans. Ensimmäiset harmaat housuni.
Aivan uskomattoman ihanan joustavat ja hyvät päällä.

Housujenkin suhteen olen äärimmäisen kranttu. Ei saa kiristää eikä puristaa. Joustaa pitää niin perkeleesti, koska tämä ruho pullahtaa ja kuihtuu ihan yhtä ailahtelevasti kuin kantajansa mieli.
Minkä yläkerta syö, sen alakerta rekisteröi. Huolella.

Ja rekisteröinnistä puheenollen – kaupunkiloma-asuntomme upea keittiö motivoi myös leipasemaan avokado-pinjansiemen-pizzan. Itse tein pohjan gluteenittomasti, mutta näissä keittiöhommissahan vain mielikuvitus on rajana.

P.S. Latinonännit voivat hyvin. Mitä nyt ovat muuttuneet ruskeasta punaiseksi. 
Mitä sen ny niin väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...