Siirry pääsisältöön

Big city dreams.

Saimme taas ainutlaatuisen tilaisuuden päästä nauttimaan kaupunkilomasta Helsingin keskustaan koiranhoidon merkeissä. 
Tämä keskustaan majoittuminen on meille aina yhtä juhlaa. Kuin ulkomaanmatka – maisemineen päivineen.
(Täällä asuisin jos käytännönjärjestelyt ja lompakko sen vain sallisi.)

Tällä kertaa lapset pääsivät mukaan hauskanpitoon ja aivan asunnon kulman takana könöttävät ostosmahdollisuudet vetivät tietysti puoleensa. Sekä lapsia, että äitiä.

Otimme auringonpilkahduksen tosissaan ja erityisesti me tytöt olimme välittömästi vailla kevätryysyjä. 
Kuljimme liikkeestä toiseen katsellen ja ihastellen. Kunnes löysimme jotain molempien silmiä hivelevää.
Ja siinä ne nyt ovat, äidin ja tyttären vaaleanpunaiset kevätunelmatBombertakit.
Mitäs myyvät lastenosastolla 170 -kokoon asti. 
Bomber Jacket - Lindex KIDS <3
Elohopeapoikani shoppailut luonnistui nopeammin. "Mennään sinne hooämmään ja ostetaan sieltä mulle jotkut housut".
Housut tarvittiin, housut ostettiin. Ei ollut aikaa sovitella, kun jalat viipottivat jo seuraavaan kohteeseen. Eikä määränpäällä niin väliä, kunhan matka etenee.
Hyvä kun ehdin housut maksaa, eikä pojalla todennäköisesti ole harmainta hajua miltä ostamani housut edes näyttää.

Kaupoilta siirryimme vielä nauttimaan pienen hetken merituulesta. 
Koska olen varsin mukavuudenhaluinen kottarainen, eikä korkokengät viihdy jaloissani kokonaista päivää, rykäsin iltapäiväkävelylle jalkaan vaihtoehtotossut – Adidaksen Fluxit.
Tässä kengät, jotka jaksaa moitteettomasti kannatella pitkänkin päivän. Ja näinkin levottoman ruhon.
Ei purista, särje eikä hinkkaa.
Vuoden kokemuksella nimeän nämä luottokengiksini. <3


Mainittakoon nyt vielä alakehooni sullotut harmaat makkarankuoret. Ne on hiljattain Gina Tricotista hankitut ja kulkee nimellä Molly Highwaist Jeans. Ensimmäiset harmaat housuni.
Aivan uskomattoman ihanan joustavat ja hyvät päällä.

Housujenkin suhteen olen äärimmäisen kranttu. Ei saa kiristää eikä puristaa. Joustaa pitää niin perkeleesti, koska tämä ruho pullahtaa ja kuihtuu ihan yhtä ailahtelevasti kuin kantajansa mieli.
Minkä yläkerta syö, sen alakerta rekisteröi. Huolella.

Ja rekisteröinnistä puheenollen – kaupunkiloma-asuntomme upea keittiö motivoi myös leipasemaan avokado-pinjansiemen-pizzan. Itse tein pohjan gluteenittomasti, mutta näissä keittiöhommissahan vain mielikuvitus on rajana.

P.S. Latinonännit voivat hyvin. Mitä nyt ovat muuttuneet ruskeasta punaiseksi. 
Mitä sen ny niin väliä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …