Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi, uusi (syövätön) muija.

Menin aivan muina uudenvuodenlupailijoina salille vuoden toisena päivänä. Kuinka klassista. 
En siellä kauan kuppikakkupakaroitani heilutellut, mutta sen verran että pääsinpähän sanomaan.
Loppuvuosi sitten taas selitellään - kaikki muu on pelkkää bonusta ja sellaisista tulee palkita.

No tottahan toki latasin loppuvuoden herkkumättö-övereiden jälkeen pöytään myös kourallisen lupauksia, jotka rajoittuvat vahvasti sokeri- sekä alkoholiongelmani äärelle.
 Vieroitusoireet tulee tosin kestää ensisijaisesti vain NYCin matkaan asti (halleluja helmikuu) eivätkä nekään mitenkään joustamattomin ehdoin - tietenkään.

Kukkahattutädit voivat huokaista nyt kuitenkin helpotuksesta kertoessani, että viittaus alkoholiongelmaan oli vitsi.
(Vai oliko?)

Vuodenvaihdekin taittui parhaassa mahdollisessa, ylikypsäksi kriisipuuroksikin tituleeratussa seurassa.
Aivan muina hutikkaisina siskoksina.
<3
Mutta voi Tissi-Teri minkä teit heti alkuvuoden uutisotsikoille.
Pahoittelut myöhäisheräämisestä aiheen tiimoilta, mutta haluan ehdottomasti tuoda oman henkilökohtaisen jälkipyykkini julki.

Olin juuri riisunut ruhoni nakkemoodiin ja valmistautumassa aamusuihkuun, kun pysähdyin kohun saattelemana tutkailemaan pikkusen pilkottuja kumpujani tarkemmin.
Siinä arpisia kumpujani tökkiessä mietin, että "näillä" on imetetty kaksi lasta - enemmän ja vähemmän julkisesti. Koskaan kenenkään Niittien katseista tai mielipiteistä piittaamatta.
 Nyt näistä selästä revityistä, kertaalleen kasaan kurotuista, silikonin täyttämistä munkeista ei irtoaisi enää maidonpisaraakaan. Ei nyt, eikä myöhemmin.
Karvapeltoa viljelevistä albiinonänneistä nyt puhumattakaan.
Näissä vuoden 2014 syöpävapaissa malleissa olisi Terillä ihmettelemistä.

Nämä tissiaiheet alkaa olla niin nähty. Huomaan omien kokemuksieni pohjalta puhuvan niistä kuin kahvipullasta konsanaan. Kellä on yks, kellä kaks ja kellä ei laisin.
Tissi ku tissi. Näkyy tai ei näy.

Vaan aina löytyy näitä mielensäpahoittajia, joten Teri lähettäisin sulle nyt siis ihan pikkuset terkut:
Käyttäydy - tai sun sähköpostis täyttyy mun arpisesta karvaviljelmästä.

Ja voi pojat, syövästä puheenollen. Kävin eilen tapaamassa onkologiani vuosikontrollin merkeissä.
Veriarvot silkkaa priimaa, mutta huimausten ja näköhäiriöiden vuoksi sain päivystysajan pään TT-kuvaan. Sinne taas varjoaineet suoneen ja muija putkeen.
Tänä aamuna malttamattomuus palkittiin ja sain kuulla aina yhtä helpottavat uutiset.
EI SYÖPÄÄ. (Päässä vain henkistä vikaa.)
<3
Niin helpottunut. Niin onnellinen. Niin kiitollinen.

Syövätön muija

Kommentit

  1. Ihania uutisia syövätön muija :)! Ja aivan ihana kirjoitus, niinkuin aina.

    Mä niin tykkään lukea sun blogia, mutta koskaan ennen en ole kommentoinut. Kaipaisinkin tänne kovasti jotain "tykkään" tapaista nappia, jota voisi käydä kliksuttelemassa :)

    -Mima-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Ihana palaute. Voit käydä tuuppasemassa "tykkää" nappia tuolla facebookin puolella https://www.facebook.com/pikkusenpilkottu/

      Poista
  2. Kiitos Irmastiina. Tuntuu tosi helpottuneelta <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …