Siirry pääsisältöön

Upeaa itsekurittomuutta ja suruakin.

Rakas ystäväni kertoi minulle nähneensä voimaeläin aiheisen unen.
Herätessään hän oli havainnut virtahepoa muistuttavat ääriviivat vatsassaan ja näin ollen selvittänyt voimaeläimensä.
Epäilen vahvasti, että omani on shar pei.

Kuppikakkupakaroiden liikuntapäiväkirja osa 2. 
Ilmoitin itseni paikallisen salin "Hyvänolon startti" -ryhmään, jossa tarkoituksena on hakea PT:n opastuksella sekä tiiviin yhteishengen kautta uutta motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin.
Ekassa tapaamisessa rykäsin elämäni ensimmäisen lihaskuntotestin - joskaan en aivan rutikuivin tuloksin.
30 sekunnin (per liike - daa) aikana:
 
16 vatsalihasta
28 kyykkyä
38 selkää
22 kottaraisen punnerrusta
 
Seuraavana päivänä koko kuppikakkuvartaloni oli aivan hajalla.
Olinhan antanut kaikkeni ja treenannut elämäni kovimmat 2 minuuttia.
 
Tällaisen rehkimisen jälkeen selän luomienpoistotoimenpide tuli kuin tilauksesta ja voi ottaa kirurgin määräämän, kahden viikon hikiliikuntakiellon totisen tosissaan.
Näiden viikkojen aikana kuvioon istuukin loistavasti itselleni jo kovin tuttu "Pakarat on lastattu...." -teemapeli.

Ottaen huomioon, että hikiliikuntakiellon lisäksi aikatauluun osui myös kuukausittainen "huoltokatko" ja siitä aiheutuvat kiukunpuuskat, on oikeudenmukaisempaa että tällä viikolla pakarat on lastattu muun muassa:

Värikkäillä sokereilla

Ups 1
Nestemäisellä ja juustoisella sokerilla

Ups 2
Keksiksi naamioituneella sokerilla

Ups 3
Ai että miten sokeriton sujuu?
UPEESTI.

Onnea on kuitenkin omistaa luppakorvaystävä, joka vie kuppikakkupakaroita myös lenkille.

 
Leikki sikseen.
Mennyt viikko toi elämäämme myös surua ja luopumista, kun 12 -vuotias pappakoiramme nukkui pois.

Vielä vuosi sitten paasasin siitä, etten ikinä ottaisi uroskoiraa, en kuuna päivänä saksanpaimenkoiraa, en missään tapauksessa vanhaa koiraa - saati toista koiraa ylipäätään!
Sitten tuli Pappa ja mursi ennakko- ja kaikki muutkin luulot kertalaakista.

Vuoden ehdimme kerätä yhteisiä muistoja ja nyt Pappa vaatii palvelua vain yläkerran henkilökunnalta <3
 
  
Pappa ainutlaatuinen <3
  Ikävä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …