Siirry pääsisältöön

Itsestäänselvien ovien sulkemista ja pärstäpulmaa.

Elämä on siitä hauska reissu, ettei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. 
Menneellä viikolla jysäytin irtisanomisilmoituksen työnantajani pöytään. Siinä yllättyi sekä työnantaja, että kottarainen itse.
Kohti uusia seikkailuja - sanovat.
 Jos ei välillä hulluttele, ota riskejä ja sulje itsestäänselviä ovia, voi jäädä paljosta paitsi.

Kuten esimerkiksi tästä JYMY-yllätyksestä.
Sinne jäi kauppaan tutun ja turvallisen pakkasluukun taakse itsestäänselvä Ben & Jerry's ja mukaan tarttui jotain aivan uutta ja tajunnanräjäyttävän hyvää.

Jymyjymyjymy.

NYCin matkakin lähestyy ja mielessä vilisee tunteita jännityksestä iloon ja pelkoon.
Niin lupasin taas itselleni valmistella englanninkielentaitoni sellaiselle itsevarmuuden tasolle, etten joutuisi ahdistumaan mahdollisista  - jopa todennäköisistä vieraskielisistä kohtaamisista.
Minussakin kun asuu pieni epäsosiaalinen ihminen - mutta vain in english.

Mielessä oli ensisijaisesti aloittaa jokin koukuttava sarja ilman tekstitystä.
Jotain siinä meni kuitenkin vikaan, kun löysin itseni koukusta nimeltä "Silta".
Pääkielinä ruotsi ja tanska.
Hienosti.

Jotta jos jollakulla on tiedossa helvatun hyviä englanninopintoideoita joiden avulla vanhakin koira oppii uusia temppuja, niin antaa palaa.
Olen ihan pelkkänä korvana.

MUTTA VOI TURHANPÄIVÄISYYS.
One of those days kun yrittää loihtia itsestään luonnollisen upeaa luomusta silmille hyppivien kauneusvinkkien avulla.

"Näin saat tuuheamman näköiset kulmakarvat"
Ja videolla meikkitaiteilija hipsuttaa jo pööfekteille kulmille olemattoman määrän kulmakynää. SIMSALABIM.
Koitappa tämmösillä sytostaattien lopullisesti käräyttämillä harvakarvoilla ja lahjattomin käsin hipsutella.
Ei voittoa.

"Näin teet superhelpon arkikampauksen"
Nämä videot ovatkin lemppareitani. 
Juhlalliset arkikampaukset koostuvat yleensä hiusten jakamisesta moniin osiin. Omani loppuvat kesken jo ensimmäisen vaiheen jälkeen.
Ei syntynyt superhelppoa - eikä varsinkaan upeaa luomusta.
Syntyi pikkusormen paksuinen ponnari.
UU-U UU-U.

"Uusi look ilmaiseksi - kokeile tukkakikkaa"
Ja paljon hehkutettu KIKKA on uskokaa tai älkää - JAKAUKSEN PAIKAN MUUTTAMINEN - FOR FREE.
No, kyllä sillä uuden lookin sai. Tosin 90-luku soitti ja sanoi haluavansa kampauksensa takaisin.



"Upea silmämeikki - näin levität luomivärin kuin ammattilainen"
KYYYLLLÄ vain.
Joka kerta sama hakattu pandalook vaikka kaikkensa antaisi.
 

Ratkaisu: Ei luomiväriä.

Eikä tämä juurikasvulla luonnostaan liukuvärjätty tukkakaan nyt liiemmin enää peilikuvaa säväytä. Kottarainen tahtoo UUTTA.

 PÄÄKAUPUNKISEUDUN HIUSVÄRIEN TAIKURI LUTTINEN - OTATKO HAASTEEN VASTAAN?
Mielellään järkihinnalla. 
<3

Kommentit

  1. Saman olen tehnyt minäkin joskus...sanoin itseni irti vaikka uutta paikkaa ei vielä ollutkaan. Taisivat pitää hulluna, mutta niin vaan töitä löytyi enkä ole hetkeäkään katunut!! Eli oikean liikkeen teit, vaikka kottarainen vähän hämmästyikin..:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …