Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Jos ei nyt - koska sitten?

Kyllä tuntee ihminen itsensä melkoiseksi tampioksi, kun ei tiedä miten pesutupaa käytetään.
Hyödynsin elämäni ensimmäisen kerran taloyhtiön pesutupaa tällä viikolla ja sen lisäksi että koneiden toimivuus aiheutti pään vaivaa, olin äärimmäisen yllättynyt vuokraan sisältyvästä rajattomasta käytöstä.
Nyt kahden käytön kokeneena on pakko todeta, että onnea on pesutupa - ja hei kuivausrumpu. Ja mankelikin (- noin niinkun ajatustasolla. Sitä en osaa vielä käyttää.)

Pesutuvasta ikäihmisiin.
Kuultuani oman 85 -vuotiaan supermummuni olevan vapaaehtoisena vanhustyössä, viihdyttämässä itseäänsäkin nuorempia yksinäisiä vanhuksia, oivalsin että olisi varmasti jotain mitä voisin itsekin asioiden hyväksi tehdä.
Lähestyin yhtä alueeni palvelutaloa ja ilmoittauduin käytettäväksi vaikka seuraneidiksi ikäihmisten luokse silloin tällöin. Nyt odotellaan, josko palaisivat asiaan.

Samalla hoksasin myös, että olisi varmaan kuitenkin syytä aloittaa ensin omasta mummustani. Tässä tahtoo nimittäin oman rakkaan …

Ajatuksia onnellisuudesta.

Onnellisuus. Mitä se on? Miten sen voi saavuttaa?
Se selvinnee kokeilemalla. Elämällä.

Tietenkin pitää tehdä niitä tuttuja ja turvallisia asioita, jotka on tehneet onnelliseksi ennenkin, mutta etenkin näin levotonta sielua pitää aika-ajoin ruokkia myös uusin kokemuksin.
(Muullakin kuin ruoalla.)
Pitää olla rohkeutta heittäytyä ja antaa uusille kokemuksille mahdollisuus.
Niinpä otin tästä ajatuksesta kiinni ja tattadaa...

Meditaatio (#kolmenkympinsirkus) En ehkä meinaa uskoa tätä itsekään, mutta kokeilin toissapäivänä elämäni ensimmäistä meditaatioharjoitusta ja olen jälleen positiivisesti yllättynyt. Jos sanotaan, että keskivertoihmisellä on n. 60 000 ajatusta päivässä - voin väittää tuplaavani määrän kevyesti. Ajattelen P-A-L-J-O-N. Olen aina ajatellut ja tulen varmasti ajattelemaan jatkossakin. Erityisesti ajattelen paljon tunteita ja niiden (epätasaista) kulkua. Toisinaan se on melko raskasta, etenkin jos ajatuksiin jää joskus jumiin. Nyt päätin yrittää "sammuttaa" ajat…

Miten se kesä meni noin niinku omasta mielestä?

No eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt, mutta keskitytään positiivisiin asioihin, joita se toi tullessaan. Paluu kaupunkiin. Olkoonkin ties monesko koti, mutta siinä se nyt on. Joku viisas joskus sanoi, että koti on siellä missä sydän on. Toiminee "pikkusen pilkottuunkin" malliin. Kuka huomisestakaan tietää. Unelmaduunia ja uusia ihmisiä. Erityisesti tästä olen todella onnellinen. Pääsin tekemään ja näkemään työelämässäni aivan mielettömiä juttuja sekä kokemaan ja oppimaan uutta. Korvaamatonta. Ja tätä todellakin lisää! <3 Uusien ihmisten myötä olen myös heittäytynyt aivan villiksi ja lähtenyt kokeilemaan myös uusia makuja. Minä sivistymätön moukka en ole koskaan aiemmin syönyt aitoa suhsia. Ja taivas varjele miten hyvää ja koukuttavaa se on. Olen aina elänyt käsityksessä, että vain "hieman paremmat ihmiset" syövät näitä taideteoksia vain nimenomaan sen "hienouden" vuoksi, mutta on olemassa pieni mahdollisuus, että olen erehtynyt. Maku yllätti po…

Kolme vuotta sitten. Ja nyt.

Kävipä muuan päivänä niin, että kottaraiselta repesi nänni. Yksi tikki mennä retkahti auki ennenaikaisesti ja haava sai pientä tulehduksenoiretta osakseen.  Puhelinkonsultoinnissa tiedustelivat mahdollisia kipuoireita. Oli melko haastavaa vastata kipukysymykseen, kun molemmat rinnat ovat olleet tunnottomat sitten lokakuun 2014. Kummut kävivät kuitenkin varmuuden vuoksi määräaikaishuollossa ja ovat nyt jo parempaan päin.
. Palasin tänään lukemaan Kutsumaton vieras -blogini ensiajatuksia. Siitä on nyt kolme vuotta kun sain syöpädiagnoosin ja aloitin ajatuksieni rustaamisen julkisesti.  Uskomatonta, miten paljon ajatuksia on mennyt pimentoon näiden vuosien aikana. Sitä suuremmalla syyllä olen tyytyväinen, että kirjoitin, jotta pystyn palaamaan niihin hetkiin joita en enää muista.
Paljon on elämässä tapahtunut menneen kolmen vuoden aikana. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. (#kolmenkympinsirkus.) Kaikesta huolimatta jokainen tehty päätös on perustunut vahvaan tunteeseen, jonka tarko…

Kesäsirkus on päättynyt.

Terveisiä kolmenkympin kesäsirkuksesta!
Ihan ensiksi VALTAVA kiitos teille ihanille, jotka olette laittaneet kannustavia viestejä blogini ollessa kiinni. Tukenne merkitsee isosti <3

Kesäkiertue on nyt päättynyt ja on aika palata julkisten ajatusten äärelle. Sen kunniaksi blogikin on taas auki.

Paljon on elämässä taas tapahtunut, mutta avattakoon tilanteesta olennaisin:
Kottarainen on elossa ja voi hyvin. 

Kukaan ei liene yllättynyt, jos julistan treenikaudenkin nyt samalla avatuksi. PT on tavattu ja tekniikoita hiottu.
Olen myös löytänyt SUPpauksen ja siitä aivan täpinöissäni. Uudella lähisalilla on uima-allas jossa ohjattuja SUP -treenitunteja. Tehokasta ja haastavaa.
Suosittelen kaikille jos vain mahdollisuuksia kokeilla <3

Kumpukuulumisia!
Pari viikkoa sitten alkoi taas uudet sairaalakarkelot, joissa kummut saivat nännit. Paikallispuudutuksessa väkersivät, vaikka luonnostaan ovatkin yhä täysin tunnottomat.

Ei pysty  taas yksi tavallinen kottarainen ymmärtämään, miten ihmeessä …