Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Rasti seinään.

Nyt lyömään isoa rastia seinään, koska meikäläinen oli tänään - ette kyllä ikinä usko.... tättädädäää....
MP MESSUILLA ja täysin vapaasta tahdosta!
Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään hukka niminen reissu, koska löydettiin tulevalle ajokaudelle aivan hitokseen edukkaasti puuttuvat ajovarusteet.
Älkää toki pidättäkö hengitystänne.... TATTADADAAA!

Mukaan tarttui IIHANA kypärä, IIHANAT saappaat, IIIHANAT ajohanskat ja IIHANAT housut.
Pinkki takki olikin jo kotona odottamassa loppusettiä <3

No nyt joku ilman muuta miettii, että pystyikö tämä muutenkin "pikkusen nopee liikkeissään" hankkimaan tässä kolmenkympinkriisissään jo kortin ja pyöränkin, mutta niin uskomatonta kuin se onkin - sitä ei ole (vielä) tapahtunut. Toistaiseksi meikäläisen paikka on (kaikkien onneksi) visusti kyytiläisenä.
Vaikka ei tuo kortin ja pyörän pikahankintakaan sikäli olisi ketään yllättänyt...

Myönnettävä se kuitenkin on, että moottoripyöräkärpänen pääsi nappaamaan pikku palan sydäntä käydessäni v…

Hiihtokaverin karkoitusrukous ja muuta urheiluhuumaa.

En tiedä elänkö mä tässä nyt jotain "kuin viimeistä päivää" -vaihetta kolmenkympin (HÄLYTYS - KRIISI -HÄLYTYS) lähestyessä vai mistä tässä uusien kokemuksien keräämisessä nyt on kyse. Mutta kerta kun näin pitkälle on syövästä huolimatta päästy, niin elämä risaseks vaan!

JOTEN - saanen esitellä...

Hiihto - check
Josko se nyt edes etäisesti kyseistä lajia muistutti.
Yllättävän paljon mahtuu kiukkua ja turhautumista yhteen pieneen sutturaan.
Matka ei ollut pitkä, mutta kesti vaivalloiset 50 minuuttia. Tuon tuskaisen ajan jälkeen oli jo vähän epäselvää, tulenko sittenkään näkemään sitä kuuluisaa kolmeakymppiä, joten oli kertakaikkisesti pakko luovuttaa.
Jos kuitenkin jotain positiivista, niin en kaatunut kertaakaan (kiitos sauvojen).
Tähän lajiin muodostui kuitenkin samanlainen viha-rakkaussuhde, kun juoksuunkin.
Vihaan tehdä sitä, mutta rakastan tunnetta, joka siitä loppujen lopuksi tulee.

Aion siis lähteä ehdottomasti uudelleenkin, mutta pieni aavistus on, etten tule saamaan h…

Taas uusia kokemuksia rikkaampana kohti kolmeekymppiä.

"Ennen kuin täytän 30" -lista kasvoi yhden viikonlopun aikana kerta heitolla.

RALLIT -check
Tämä ei ollut edes listassani, mutta koska tuli kuitenkin koettua niin lisätään sekin nyt listaan.
Eli Kyllä - oikeesti olin elämäni ekoissa ralleissa.
Pari kertaa jouduin siellä hangessa rämpiessä ja mutkaan piiloutuessa miettimään , että mitä hittoa sinne mennään oikeesti tekemään? Katsomaan intopiukeena kun autot ajaa ohi parissa sekunnissa?!
Tovin katselleena tajusin kuitenkin pointin - mutkapiilossa odotellaan, jotta autot menisi nurin. "Jippii".
No - olihan se kieltämättä aika vänkä kokemus. Ja tulipahan tehtyä ennen kuin täytän 30.
Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin suatanpa mennä uudelleenkin.

PILKKI - check
VOI kyllä - elämäni ensimmäinen pilkki takana (ja sekin ennen kuin täytän 30)
Kyseisen lajin "tiukka" kaksintaistelu käytiin eilen kotikaupungin jäällä.
Ja vaikka kuva antaakin ymmärtää, että leidi vonkaleen kanssa (oikea alakulma) on selvästi johdol…

Sitä sun tätä ja enimmäkseen tota.

Riisiproteiinin makutesti suoritettu ja olihan se melkoinen..... noh elämys. Raakakaakaon yritys muistuttaa "suklaanmakua" ei ole juurikaan onnistunut, mutta väitän sen silti olevan parempaa kuin ehta nakke naturell. Jauhoisuus on vähän häirtsevää, koska kurkku kuivuu ikävästi, mutta kaikenkaikkiaan tässä tuotteessa voittaa sen puhtaus ja terveellisyys, joten tuote täten hyväksytty hoitamaan palkkarin virkaa.
VESI - tuo kaikkien janoisten sankari - mutta niin hirvittävän vaikea muistaa juoda. Kuinka kauan sitä onkaan paasattu, miten elintärkeää vesi on ihmiskeholle. Kuinka monta kertaa, olen sivuuttanut aiheen ajatuksella: "hengissä ollaan vähemmälläkin" - vain laiskuuttani.
Ja nyt olen kertakaikkisesti löytänyt hyvin yksinkertaisen ratkaisun veden juomiselle - NIIN ihana pullo, että sitä haluaa kantaa koko ajan mukana. NIIN ihana pullo, että siitä haluaa hörppiä kaiken aikaa. On se vaan NIIN ihana. <3 Yksinkertainen neuvo (yksinkertaiselle ihmiselle.) Hanki sii…

Radiologin terveiset ja sekavaa treenielämää.

Voi te ihanat, jotka olette jo siellä huhuilleet uutisia ultrasta. Kiitos tuestanne <3
Eilinen päivä osoittautui tosiaan viikon parhaaksi kuullessani radiologin suusta ne täydelliset sanat: "Hjuvin rasvainen imusolmuke - en epäilisi syöpää". Katsellaan kuitenkin vielä muutama viikko, josko muuttaa muotoaan ja tarvittaessa uusi tutkimus. Vaan enpä usko moiseen.
Pitäköön syöpä tunkkinsa ja antakoon HJUVIN rasvaisen imusolmukkeen elää ihan rauhassa omaa elämää uudessa asuinpaikassaan.
Terveemmän elämän testikausi saa tänään taas uusia ulottuvuuksia, kun saan puhdasta proteiinia hyppysiini.
"Puhdistamon riisiproteiini on korkealuokkainen kasviperäinen proteiini. Sen raaka-aineena on käytetty täysjyväriisiä, joka on ensin idätetty parhaan mahdollisen imeytymisen ja ravinnetason saavuttamiseksi. 
Jauhe on runsasproteiininen (70%) mutta pelkän proteiinin lisäksi se sisältää vitamiineja, mineraaleja ja terveellisiä laadukkaita rasvoja. Riisiproteiini tuntuu suuhun hieman jauho…

Väriä elämään!

Koska mieleni on äkkipikainen, sain päähänpiston laittaa blogini ulkoasun uuteen uskoon. Yllättävän kauan se vanha valkoinen ilme pysyikin, ottaen huomioon miten värikäs on kirjoittajan mieli.
Ja pinkkihän on aina pinkki. Eikä sitä voi olla koskaan liikaa... Kysykää vaikka Barbielta.
Eikä se hei kauaa vienyt, kun tämän terveysintoilijan löysi syntienkin ääreltä. Lähdettiin lauantaina aivan extemporee ystäväpariskunnan kanssa ravintolaillalliselle. No hampurilainenhan sieltä listalta lautaselle tarttui, mutta ranskalaiset ymmärsin sentään vaihtaa bataattilohkoihin. Erittäin nam. <3
Tuli siinä istuskellessa myös puhetta siitä, miten käsitys"täydellisestä lauantai-illasta" on vuosien varrella muuttunut. Muinoin täydellinen lauantai-ilta koostui silkasta biletyksestä sekä liian aikaisista pilkuista. Nyt illasta täydellisen tekee hyvä seura, hyvä ruoka ja hyvät unet. Unien merkitys on kasvanut valtavasti viimeaikoina ja mieleeni väkisinkin hiipii kysymys:
"Olenko nyt läh…

Ensimmäinen (ja viimeinen) HALLELUJA höpöhöpölle.

Niin moni on kysellyt näistä mun luonnollisista ihmeravintolisistä, että päätin nyt tehdä yhden kokonaisen postauksen koskien niitä. Lupaan tämän olevan ensimmäinen ja viimeinen "myyntipuhe" blogissani.

Kaikkihan lähti siis siitä, kun luin ystäväni Katan blogista TÄMÄN POSTAUKSEN Se oli ensikosketus Fitskuihin ja niiden mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Suurin kiinnostus kuitenkin heräsi, kun kuulin veljeni astmaoireiden helpottaneen näiden myötä.  (En tiedä millä keinoin Kata on saanut veljeni juomaan näitä, koska uskon hänen vastustaneen "hömpötyksiä" viimeiseen asti ;)
Näin kuitenkin tapahtui ja koska sairastan itse myös astmaa ja toisinaan joudun moninkertaistamaan annokseni astman huonon tilan takia (Kortisonikuureista nyt puhumattakaan...) - kiinnostus heräsi. 
Olen kyllä ollut tietoinen, miten suuri vaikutus suoliston hyvinvoinnilla on muihin sairauksiin, mutta olen jotenkin poissulkenut sen mielestäni kuvitellen, miten työlästä olisi selvittää kaikki tarvi…

Hömpöttää!

Aloitetaan perinteisellä salipäivityksellä. Olin eilen salilla. Noin.
Eikä siinä vielä kaikki - salin jälkeen lähdettiin vielä mörököllin kanssa ulkoiluttamaan karvaista pullukkaa metsään ja pakko myöntää, että hangen korkeus yllätti.  Ei ollut kukaan tehnyt metsässä lumitöitä. Onnistuneen salitreenin ja hikisen tarpomisen jälkeen oli kuitenkin ihanaa heittäytyä pitkäkseen lämpimään saunaan - jalat kattoa kohti <3
Tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa (terveellistä!!!) raakasuklaata ja yllätyin positiivisesti miten helposti se tapahtuu. Ihanan sallittu herkku. Näiden reseptin heitin vähän hatusta, mutta nämä koostuvat siis seuraavista raaka-aineista: Cocovin raakakaakaojauheesta, macajauheesta, sekä kylmäpuristetusta luomu neitsytkookosöljystä. Makeutukseksi - ja mauksi laitoin hieman hunajaa ja raastoin appelsiininkuorta. NAM <3
Oli varsin iloinen yllätys huomata, miten hyvä Cocovi -valikoima meidän lähikaupasta löytyykään. Kiva kun peruskaupatkin on alkaneet panostamaan näihin…

Askel kerrallaan kohti parempaa minää.

Se tunne, kun sä intoa puhkuen pääset kerrankin salille treenaamaan kahden hitokseen hyväkuntosen salimarkun kanssa ja uhoot mielessäsi pärjääväsi yhteistreeneissä "ihan hyvin." Ja se tunne, kun sä oot taas niin väärässä.
Se oli rintapäivä ja tulipa taas todettua, ettei salilta niin pieniä painoja löydykkään, kun nämä rinnat tarttis. Voi sitä pettymyksen määrää kun voiman lisäksi tekniikkakin uupuu. Kyllä siinä pikkulapsen mieli nosti taas päätään kun meinasin heittäytyä itkutpotkuraivareille salin lattialle toteamaan, etten mä tuu ikinä kehittymään! Kiitos kuitenkin kannustaville salimarkuille kärsivällisyydestä!
Kipasin perjantaina syöpäklinikalla näyttäytymässä pattini kanssa ja sain lähetteen ultraan. Nyt sitten odotellaan Kustin polkevan postilaatikolle tutkimusaikaa tuomaan. Lääkäri kuitenkin totesi leikkauksesta olevan niin vähän aikaa, ettei olisi huolissaan. Enkä itseasiassa sitä olekaan. Vaan vaikka sitä huolettomasti syöpäpoliklinikalle lampsiikin niin kyllä tuo …

Kodin onnea ja toivoa.

Sinne meni Loppiainen - ja joulukuusi. Enpä meinaa uskoa, että sain oikeasti purettua joulukuusen tänä vuonna vain päivän myöhässä. Mieletöntä! (Ja varmaan pientä edistystäkin.)
Käsitreeni suoritettu eilen kunnialla ja tulinpa huomanneeksi jotain uutta pukuhuonekäyttäytymisessänikin. Siinä missä yksirintaisena en epäröinyt näyttäytyä nakkena pukuhuoneissa - rikkinäisenä kaksirintaisena se on huomattavasti haastavampaa. Nyt kun kumpuni ovat toistaiseksi arpien täyttämät ja niistä uupuu aika olennaisia osia, on vaikeampaa riisuutua yleisön edessä ilman suurta tarvetta selitellä.
Yksirintaisen nähdessään jokainen nainen osaa päätellä tilanteen syyt, mutta näillä nykyisillä eväillä näytän lähinnä siltä, että olen ollut hiljattain sukupuolenkorjausleikkauksessa (joka jäänyt kesken). Meinasi eräänäkin päivänä mennä palkkarit väärään kurkkuun kun tajusin, että mennyt flunssa oli vienyt äänenkin matalaan bassoon ja aloin keskustelemaan siinä yläosattomissa kanssatreenaajien kanssa. Mahtoi ol…

(Hyvällä säkällä) kauas pois - sinne mis on lämmin.

Aloitinpas eilisen päivän kunniallisesti salitreenillä ja voi ettien että miten hyvä fiilis sen jälkeen puskee. Joka kerta se mieletön fiilis tulee aina yhtä iloisena yllätyksenä. <3
Sitä vaan ei meinaa muistaa siinä kohtaa kun pitäisi nostaa se takapuoli sohvalta, eikä varsinkaan siinä kohtaa kun sitä takapuolta yrittää nostaa kyykystä painot niskan takana. Mutta muistaakseni lopussa kiitos seisoo.
Treenin jälkeen oli lähdettävä jo huiskimaan seuraavaan pisteeseen ja olin ikuisuusongelman äärellä - mitä syödä kiireessä? Tässä kohtaa usein on tapahtunut Mc Virhe eikä voi kuin ihmetellä, että MIKSI hitossa kukaan ei ylläpidä yhtä kätevää, mutta TERVEELLISTÄ vaihtoehtoa tuolla tienvarsilla? Hätä kuitenkin keinot keksii ja kurvasin kauppaan hakemaan tarvittavat välineet: Raejuusto, avokado, kertakäyttöveitsiä ja lusikoita. Ei kovin helppoa mutta mahdollista.
Eväät siis naamaan ja koira kasvattajan luokse parturiin. Vai mitä mieltä olette - joko oli ehkä aikakin?
Asiasta hurjempiin...…

(Lähes) tipaton jokakuu?

No eihän se allasprojekti sitten kovin onnellisesti päättynyt - mikä tuskin tuli kenellekkään suurena yllätyksenä. Koko illan vedenlämmitysprojektin jälkeen oli vihdoin hyvä mieli käydä nukkumaan ja aamulla herätä toteamaan, että allas on tyhjä. Kyllä - altaassa oli vuoto ja KAIKKI epätoivoinen työ meni täysin hukkaan.
Kuinka ollakkaan, saimme kuin saimmekin allaskorjaajan paikalle nopealla aikataululla toteamaan, että vesipumppu oli haljennut. Kun allaspoika oli tehnyt pumpunvaihtoa 6 tunnin ajan ja saimme vihdoin täytettyä altaan (epätoivoisten lämmitysmenetelmien kera) uudelleen, huokaisi allaspoika syvään ja sanoi: "Täällä on kaksi vuotokohtaa lisää." Muutaman huokauksen jälkeen oli pakko yrittää hokea itselleen, että "rahaa se vaan on." Harmi vain ettei se kasva puissa....
Vaan kun pienet vastoinkäymiset siirtää sivuun niin jo on aihetta hymyynkin. Uuden vuoden juhlat menivät alun vaikeudesta huolimatta erinomaisesti. Oli niiiiiiiiin ihanaa kun isolla porukal…