Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Kriisipuuron täyteinen joulu

Olipahan ikimuistoinen joulunaika. Kriisipuuroa tuli vedettyä niin, että (poikani sanoja lainatakseni) "pakarat patisee". Näinä aikoina suurta onnea on kuitenkin ystävät ja perhe.
Siskon nauttiessa myös runsaita annoksia omatekoista kriisipuuroa, lyötiin tunnerikkaat päämme yhteen ja muokattiin maailmasta taas helvetisti parempi paikka. Viinin syvällä voimalla tietysti. Silloin ne kuningasideat luodaan. Kriisipuurot on onneksi nyt jo taaksejäänyttä aikaa ja hyvillä mielin voidaan lähteä kohti tasapainoisempaa - muttei suinkaan väritöntä uutta vuotta. Värikkään persoonan luomia unelmiahan täytyy olla.
Lähestymme tammikuuta - tuota lukemattomien (tyhjien) lupausten aikakautta.
Aikaa, jolloin kuntosalit täyttyvät omaan peilikuvaansa tyytymättömistä kottaraisista.
En paheksu. Olenhan ollut vuosi toisensa jälkeen yksi heistä.

Ihan hävettää, etten ole koskaan ollut edes extramuhku ja silti nähnyt itsessäni lukemattoman määrän työstettävää pinta-alaa. Ja niin paljon kuin olenk…

Niin on paljon kaikkea, ettei edes otsikkoon osaa tiivistää.

Olen elänyt käsityksessä, ettei värikkäässä elämässäni olisi enää tunnetta, jota en olisi kokenut mutta täällä hän on, japadapaduu IHKAOIKEA STRESSI.
Kollegoideni loman ansiosta olen menneen kahden viikon aikana saanut maistaa kolmen ihmisen työtaakkaa ja alkaa pakka pikkuhiljaa osoittamaan hajoamisen merkkejä. Kiitos liian lyhyiden päivien ja alati loppuvan muistikapasiteetin, olen jälleen hipomassa kärkisijoja "Vuoden äiti" -palkintojenjaossa. Kaksi päivää seitsemästä lienee prosentuaalisesti aika iso luku unohtaa hakea oma poika eskarista. Esikoulun henkilökunta on kuitenkin osoittautunut poikkeuksellisen maltilliseksi kansaksi ja pojan äänekäs "ai unohdiksä äiti mut taas" -kommentointi julkisesti lienee täysin ansaittua. Kaikki sympatia ja myötätunto jokaiselle uraäidille tai alati paineen alla työskentelevälle lapsettomallekin. Mä oon NIIN loppu. Liian kireiden hartioiden ja liian lyhyiden yöunien voimalla rikastutan kuitenkin lähiömme aamuja persoonallisella…