Siirry pääsisältöön

Miten se kesä meni noin niinku omasta mielestä?

No eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt, mutta keskitytään positiivisiin asioihin, joita se toi tullessaan.
 
Paluu kaupunkiin.
Olkoonkin ties monesko koti, mutta siinä se nyt on.
Joku viisas joskus sanoi, että koti on siellä missä sydän on. Toiminee "pikkusen pilkottuunkin" malliin.
Kuka huomisestakaan tietää.
koti
Unelmaduunia ja uusia ihmisiä.
Erityisesti tästä olen todella onnellinen. Pääsin tekemään ja näkemään työelämässäni aivan mielettömiä juttuja sekä kokemaan ja oppimaan uutta.
Korvaamatonta. Ja tätä todellakin lisää! <3
 
Uusien ihmisten myötä olen myös heittäytynyt aivan villiksi ja lähtenyt kokeilemaan myös uusia makuja.
hieman paremman ihmisen lautanen.
 
Minä sivistymätön moukka en ole koskaan aiemmin syönyt aitoa suhsia. Ja taivas varjele miten hyvää ja koukuttavaa se on. Olen aina elänyt käsityksessä, että vain "hieman paremmat ihmiset" syövät näitä taideteoksia vain nimenomaan sen "hienouden" vuoksi, mutta on olemassa pieni mahdollisuus, että olen erehtynyt.
Maku yllätti positiivisesti ja sushi buffathan ovat ihan taivaita. Vähän ruuhkaisia taivaita, mutta taivaita kuitenkin.
Eikä siitä puikkoshowsta tullut mitään vuosisadan näyttävintä sushituhoa, vaikka sitäkin niin pelkäsin.
 
Ja mitä ihanuuksia ovatkaan nämä mielikuvitusmaailman väriset herkku-unelmat. Miksi mä en näitä ole aiemmin keksinyt?! Nimi on kenties liian harhaanjohtava.
Mutta Nam. Nam. Nam.
Herkkuja
 
Ulkomaan kokemuksia.
Kohti Tukholmaa
Kolme reissua Tukholmaan kesän aikana - työn, huvin ja lasten merkeissä. Jokaisena kertana on tullut piipahdettua Joe & The Juicen ihanassa "mehubaarissa."
Mielettömiä makuja ja ihana tunnelma. Uskoisin tästä piipahduksesta tulleen pysyvä perinne Tukholman reissuja varten.
Tämä laitettanee myös uusien kokemuksien kategoriaan.

Erityislämmöllä suosittelen Lemon shake nimistä nautintoa.
 
 Vaikka kuvin mun kesäni näyttää melko "kepeältä", paljon odottamattomia asioita on kuitenkin tapahtunut - kuten mun elämässä yleensä on tapana.
Mennyt ajanjakso on sisältänyt sydänsuruja, epävarmuutta, pelkoa ja jopa ystävän kuoleman tuoman surun, mutta tilalle olen saanut myös paljon onnea, iloa ja uusia kokemuksia.
Tärkeintä ei kuitenkaan ole matkan kivikkoisuus, vaan asenne millä sen läpi porskutetaan.
 
Olen aina elänyt enemmän tunteella kuin järjellä ja uskon tämän olleen yksi syy onnellisuuteeni. Tottakai lapset tuovat oman järkipotkun tähän tunne-elämiseen, mutta kuten aiemminkin olen maininnut, valinnat joihin voin itse vaikuttaa perustuvat oman onnellisuuden tavoitteluun ja sitä kautta muiden hyvinvointiin.
 Järki on hyvä pitää tunne-elämisessä kuitenkin vahvana taustapiruna. Kertomassa, ettei ole syytä muuttaa oman onnensa ja vaikka Vladimirin vuoksi Pietariin ja olettaa, että lapset sopeutuvat.
Paljon tunnetta, ripaus järkeä ja kaikki voittaa <3
 
En ole välttynyt tuttavieni (ja vähemmän tuttujen) kummasteluilta muuttuviin elämäntilanteisiini.
Vaikka omistan itseironiaa ja tykkään nauraa itselleni ja värikkäälle elämälleni, on hetkiä kun haluaisin vakavoitua ja saada muut ymmärtämään, etten mä elämässäni niitä valintoja huvikseni tee. Asioita tapahtuu myös ilman, että multa kysytään mitään. Asioita, joihin en voi itse vaikuttaa.
 
Se mitä mä olen tässä vauhdikkaassa elämässäni oppinut, on todellisen ystävyyden mittaamaton merkitys.
Mun vanhemmat ja sisarukset on ollut mun tukena ihan jokaisessa elämänmuutoksessa. Ihan jokaisessa käänteessä. Mut on kasvatettu ymmärtämään, että "kaikki järjestyy."
Mun ystävät on olleet mun vierellä ihan jokaisessa hetkessä. Ihan jokaisessa päätöksessä.
Ei aina samaa mieltä, mutta tukena.
 
Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Rakkaiden tuella on. Ja sillä mihin itse uskot. <3
 
Kiitos murut.
<3
 
P.S. Ja koska olen niin holtiton, leikkautin otsatukan hetken mielijohteesta.
 
 
 


Kommentit

  1. Hyvä, että leikkautit...sopii sinulle hyvin...siis tuo otsatukka..:) KAuniilta kotisi näyttää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Irmastiina :) Täällä vaan kannustelet aktiivisesti - ihana sinä :)

    VastaaPoista
  3. Otsis sopii sulle tosi hyvin! Tiedätsä sen biisin "pysy aina tuoallaisena kuin oot"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja tiedänhän mä. Miksikä mä tästä ennää muuttuisin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …