Kesäsirkus on päättynyt.

Terveisiä kolmenkympin kesäsirkuksesta!
Ihan ensiksi VALTAVA kiitos teille ihanille, jotka olette laittaneet kannustavia viestejä blogini ollessa kiinni. Tukenne merkitsee isosti <3

Kesäkiertue on nyt päättynyt ja on aika palata julkisten ajatusten äärelle. Sen kunniaksi blogikin on taas auki.

Paljon on elämässä taas tapahtunut, mutta avattakoon tilanteesta olennaisin:
Kottarainen on elossa ja voi hyvin. 

Kukaan ei liene yllättynyt, jos julistan treenikaudenkin nyt samalla avatuksi. PT on tavattu ja tekniikoita hiottu.
Olen myös löytänyt SUPpauksen ja siitä aivan täpinöissäni. Uudella lähisalilla on uima-allas jossa ohjattuja SUP -treenitunteja. Tehokasta ja haastavaa.
Suosittelen kaikille jos vain mahdollisuuksia kokeilla <3

Kumpukuulumisia!
Pari viikkoa sitten alkoi taas uudet sairaalakarkelot, joissa kummut saivat nännit. Paikallispuudutuksessa väkersivät, vaikka luonnostaan ovatkin yhä täysin tunnottomat.

Ei pysty  taas yksi tavallinen kottarainen ymmärtämään, miten ihmeessä parista viillosta keskelle kumparetta voi saada tikein kurottua aivan aidon näköiset nännit. Siinä ne nyt kuitenkin on ja jäävät odottamaan enää väriä, joka tatuoidaan muutaman kuukauden kuluttua.

Vuosikontrollikin lähenee ja jännitys toki hieman kasvaa. Toistaiseksi kuitenkin keho osoittanut oireettomuutta, joten on syytä olettaa vuosikontrollin tuovan puhtaat tulokset.

Siitäkin huolimatta, etten avaa kesäsirkustani nyt julkisesti, haluaisin kuitenkin jakaa teille yhden unohtumattoman kokemuksen - sillä kuuluisalla, syvällä rintaäänellä.

Kun tyttöjenristeily on varattu ja viikko tolkulla kestävä hypetys on saatu päätökseen, ei osaa kottarainen odottaa laivamatkan päättyvän syvään uneen ennen puolta yötä.

Niin kuitenkin saattoi käydä eräälle tavalliselle kottaraiselle, joka yhden karaokekappaleen ja liian innokkaan terapiajuoman saattelemana erehtyi kellahtamaan matkalaukkujen syleilyyn ennen aikojaan.
Tarina kertoo, että hytin virkeämmät yksilöt olivat yrittäneet saada kottaraista uuteen nousuun useammin kuin kerran - tuloksetta.
Kottarainen avasi tällätyt silmänsä seuraavan kerran aamulla laivan kiikkuessa jo vieraan maan kamaralla. Sen sijaan, että olisin siis nähnyt bändin ja bilehumun - näin lähinnä unen.

Mummo ulkomailla
Illan virkku oli kuitenkin aamun torkku - joten väitän olleeni virkein yksilö Tallinnan päässä.

Näitä sattuu - toisille vähän enemmän.

Nyt on aika taas kiirehtiä elämään - palataan ihanaiset! <3

1 kommentti:

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...