Jos ei nyt - koska sitten?

Kyllä tuntee ihminen itsensä melkoiseksi tampioksi, kun ei tiedä miten pesutupaa käytetään.
Hyödynsin elämäni ensimmäisen kerran taloyhtiön pesutupaa tällä viikolla ja sen lisäksi että koneiden toimivuus aiheutti pään vaivaa, olin äärimmäisen yllättynyt vuokraan sisältyvästä rajattomasta käytöstä.
Nyt kahden käytön kokeneena on pakko todeta, että onnea on pesutupa - ja hei kuivausrumpu. Ja mankelikin (- noin niinkun ajatustasolla. Sitä en osaa vielä käyttää.)

Pesutuvasta ikäihmisiin.
Kuultuani oman 85 -vuotiaan supermummuni olevan vapaaehtoisena vanhustyössä, viihdyttämässä itseäänsäkin nuorempia yksinäisiä vanhuksia, oivalsin että olisi varmasti jotain mitä voisin itsekin asioiden hyväksi tehdä.
Lähestyin yhtä alueeni palvelutaloa ja ilmoittauduin käytettäväksi vaikka seuraneidiksi ikäihmisten luokse silloin tällöin. Nyt odotellaan, josko palaisivat asiaan.

Samalla hoksasin myös, että olisi varmaan kuitenkin syytä aloittaa ensin omasta mummustani. Tässä tahtoo nimittäin oman rakkaan mummun "viihdytys" vallan unohtua, kun hän on niin toimelias ja elämässäni kuitenkin niin "läsnä" konkarina facebook käyttäjänä.
Ei toki kirjoitus kohtaamista korvaa, joten ilmoitin mummulle ensi viikon tapaamisesta.
Josko sitä välillä kokkaisi mummulle, eikä aina toisinpäin. Osaakohan mummu edes vain istua ja jutella - ilman soppakauhaa ja kaulinta?
<3

Terveelliset elämäntavat ovat saaneet oikean suunnan ja olen löytänyt uusia makuelämyksiä.
Aamupala koostuu nykyään maustamattomasta jugurtista ja sekaan erehtyy mitä mieleen juolahtaa ja kaapista vaan irtoaa.
Fitskujugu mansikoilla

Fitskujugu puurohiutaleilla, paahdetuilla pähkinöillä ja siemenillä sekä kuivatuilla banaaneilla.
Ihan mielettömän hyvää. Erityisen yllättynyt olen maustamattoman jugurtin, paahdettujen cashewpähkinöiden ja auringonkukansiementen makuyhdistelmästä. Kuivatut banaanit voi helposti vaihtaa tuoreisiin. Halleluja mä sanon vaan. <3

Eilen oli myös salipäivä. Sohva houkutteli enemmän kuin sali, mutta siinä kotona möllöttäessä, lapsivapaalla ollessani esitin itselleni yhden kysymyksen:
"Jos ei nyt - koska sitten?"

salikottarainen ristiriitaisissa fiiliksissä
Ja niin minä menin. Ja kiitin itseäni treenin jälkeen kaaduttuani takaisin sohvalle.
On se motivaatio melko kettu. Ailahtelee kuin kottarainen konsanaan.

Joulu lähestyy.
Tiedän - ei ole vielä edes marraskuu, mutta minulle tämä aikakausi tarkoittaa päivien laskemista joulukuuhun, jotta saan alkaa koristelemaan asuntoani kaiken maailman joulupallohärpättimillä.
Ihan vähän vain vahingossa jo ripustelin "talvivalojapalloja" olohuoneeseen, mutta vain syyspimeyden vuoksi.

Tästä joulusta tulee erilainen kuin yhdestäkään aikaisemmasta kolmeenkymmeneen vuoteen.
Ensimmäinen joulu, jota en vietä lapsuudenkodissani.
Ensimmäinen joulu (sitten äitiyden), jota en vietä lapsieni kanssa.
Erilainen joulu.
Olo on haikea, mutta tiedän että lapsille ja heidän isälle perheineen on myös arvokasta saada kokea yhdessä tuo tärkeä päivä.
Ei ne muutokset aina pahasta ole.

Ja siitä puheenollen.
Yksi kaukainen haave on käymässä toteen. Itseasiassa niin kaukainen, etten ole oikein siitä uskaltanut ääneen koskaan edes haaveilla, koska kuvitelin ettei se tule olemaan realistinen kovinkaan kotvasen kuluttua.
Mutta nyt sen sanon.

NEW YORK

Kun kottaraiselle tarjotaan uskomaton mahdollisuus matkustaa "maailman ääriin" niin siinä ei harkinnalle jätetä sijaa.

Kysyn itseltäni tärkeän kysymyksen uudelleen:
"Jos ei nyt - koska sitten?"

Ja mähän lähen. Koska on niin kiire elää <3

5 kommenttia:

  1. Ihana tuo viimeinen lause! "Mähän lähen. Koska on ni kiire elää." That's the way to go! Ihanaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ni = niin. Koska oli niin kiire kirjoittaa :D

      Poista
    2. Kiitos Anna <3 Mun äitini on aina sanonut mun "kiireestä elää."
      Kovasti väittää myös, että mulle "mieluummin kaikki eilen." ;) <3

      Poista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...