Kidutettu mutta hengissä.

Olen juuri palannut kumpujen korjausosio nro 2:sta ja olen lähes sanaton kivusta.
(En kuitenkaan hiljaa.)
 
Näyttäisi siltä, että rasvansiirto paikallispuudutuksessa toimisi äärimmäisen hyvänä kidutusmuotona tilanteessa kuin tilanteessa. Olisin tunnustanut mitä tahansa.
"Paikallispuudutus" tarkoitti minulle muutamaa pientä pistoa eripuolelle kohdetta ennen itse toimenpidettä, mutta todellisuus iski pahasti päin sisäreittä.
 
Puudutus suoritettiinkin n. 30 cm pituisella (paksuudesta puhumattakaan) pruutalla suoraan sisäreiden ihon alle väkivalloin. Yhtä sisäänmenoreittiä käyttäen aina polvesta lähes rööpeeriin asti. Voi sitä rutinan ja kitinän määrää.
No - materiaalia löytyi kyllä yhdestä reidestä sen verran somasti, ettei toiseen (HERRANJUMALA LUOJANTÄHDEN) tarvinnut edes kajota.
Onnea on kuitenkin lähes tunnottomat kummut, joten itse rasvansiirto oli kivun sijaan lähinnä vain epämiellyttävä kokemus.
Syyskuussa homma kruunataan lähes pakettiin, kun rakentavat vielä nännit kumpuja koristamaan.
 
Juuri nyt toimenpiteen jälkeen reisi alkaa näyttää melko mukiloitua sävyä - kumpujen tummumisesta puhumattakaan, mutta kipu jota tällä hetkellä koen ei ole edes valittamisen arvoista verrattuna kahden tunnin takaiseen.
 
Hoito-ohje seuraavalle kahdelle viikolle on kuitenkin yksinkertainen - kompressiotrikoot tiiviisti jalkoja tukemassa ja urheiluliivit kumpuja kohottamassa.
Lopputulosta odotellessa :)
 
Tähän hätään en keksi mitään muuta sanottavaa. Jos vaikka vaan lähettäisi kaikille tällaisen juhannuksen jälkeisen - pikkusen kilahtaneen suukon.

pus
Palataan kun toivun kokemuksesta.

3 kommenttia:

  1. Hui kamala! Mutta toivotaan, että kummuista tulee täydelliset, niin kidutus oli sen arvoista :) Tsemppiä paranteluun <3

    VastaaPoista
  2. Tsemmiä toipumiseen! Täydellisiin kumpuihin on tuskainen tie, ajattelin just ettei voi olla tuskaisempaa kuin se "outokummun" rakentaminen selästä ... apua mitä onkaan edessä syksyllä. Outokumpu fixaillaan rasvaimulla ja luomua kohotetaan samalla, jotta tulevat samalle tasolle. Terv. Mari-Anne

    VastaaPoista
  3. Auts, toivottavasti lopputulos miellyttää sinua, silloin kivut unohtuvat!

    Noi kuvasi (tekstitkin) saavat hymyn aikaan, sinä pysyt virkeänä, rohkeana.
    Eloosi kaikkea hyvää!

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...