Siirry pääsisältöön

Ylös ja alas.

Valtavan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3
Ja valtavan paljon voimaa teille, jotka siitä haaveilette <3

Itse en herännyt tänä aamuna kahvin tuoksun täyttämään taloon, vaan hälytykseen koiravanhuksen ilmoittamasta pask*ahädästä.
Toistaiseksi siis tätä ainutlaatuista päivää vietetty vain näiden kahden "kakaran" seurassa.
Odotus kuitenkin palkitaan illemmalla, kun saan koko jengin kasaan <3

Sänkynäkökulmasta katsottuna ylösnousemista odotetaan jo.
Tuntuu, että olen ollut jo pidemmän aikaa melko liekeissä lähes kaiken suhteen. On ollut fiilistä liikkua, tehdä töitä ja nauttia elämästä ylipäänsäkin <3
On ollut hienoa elää taas luottavaisin mielin ilman jatkuvaa pelkoa syövästä.
Laskin juuri, että syksyllä koittaa KOLMAS vuosikontrolli ja mitä enemmän vuosikontrolleja tulee mittariin - sitä pienemmäksi uusiutumisriski (ja pelko) käy.

Eilen sain kuitenkin taas muistutuksen siitä, miten nopeasti voi fiilikset romahtaa tuolta huipulta takaisin pelkotilaan.
Syöpäpuolen kainalo alkoi kipuilemaan eilen päivän mittaan melkoisella vauhdilla.
Illalla turvauduin lääkekaapille, koska kipu yltyi kovaksi, eikä kättä pysty kertakaikkisesti nostamaan ylös.
Oli jälleen aika etsiä oirepolin numero valmiiksi maanantaita varten. Ja tehdä se virhe, että googlettaa kainalon kivun ja rintasyövän välisestä yhteydestä.
Tässä sitä taas ollaan ja odotellaan, että joku poissulkisi syövän mahdollisuuden. Se kun näistä kivuista ensimmäisenä raksuttaa mielenpäällä.
En kai suinkaan tee mitenkään äkkipikaisia johtopäätöksiä, kun alan jo henkisesti valmistautumaan uudelle kierrokselle?

Mutta niin kauan kuin faktat ei ole tiskissä, niin olen TERVE KUNNES TOISIN TODISTETAAN.
Paitti kohta varmaan flunssassa, koska omatoimiset sähkönsäästöviikot.
Saatoin hieman liioitella, koska mittari näyttäisi sisälämpötilaksi + 18 astetta.
Villasukkaa jalkaan, takkaa päälle ja odottelemaan kustilta vähän pienempää sähkölaskua.

Kommentit

  1. Kiitos, että huomioit myös äidiksi haluavat! Ainoa bloggari, jonka huomasin niin tekevän, ellei lapsettomuusblogeja oteta huomioon. Reipasta kesän odotusta!

    VastaaPoista
  2. Huhuu, mitäpä kuuluu kipuilevalle kainalolle? Vertaissisko täällä jännittää puolestasi...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …