torstai 16. huhtikuuta 2015

Ups ja help.

Käsittämätöntä mihin aika menee. 
Sen lisäksi, että ei MILLÄÄN uskoisi mun lähestyvän uhkaavasti kolmeekymppiä (ei sitten millään), niin eilen tuli tasan 10 vuotta siitä, kun musta tuli äiti.
Kyllä - mun iki-ihana tyttöni täytti eilen 10 vuotta ja olen tietysti onnesta ja kauhusta samaan aikaan soikeana.
On melko hullua ajatella, että tässä pitäisi alkaa jo keräämään kasvatusmetodit kuntoon tulevaa teini-ikää varten, kun tuntuu että on vasta itsekin hädin tuskin rämpinyt teinimoodista "aikuisemmalle" puolelle.

Korvissa kaikuu vain ne lukemattomat uhot omille vanhemmilleni:
"Sit kun mä oon äiti niin mä todellaki annan mun lapsen....

... pyöriä kaupungilla vaikka yöhön asti
... kiroilla holtittomasti
... ostaa karkkia ja vaatteita rajattomasti
... hengailla ja juoda siideriä ihan vaikka juna-asemalla tai ylipäänsä...
Ja muutamat muut samaan kategoriaan kuuluvat haistatukset.
Juu - ihan varmasti annan.

Jos tyttäreni teinivuodet muistuttavat lähellekkään omiani, niin ei herran tähen mihin mä vielä joudun.
Terveisiä äitille ja iskälle - miten helvetissä te saitte mut ruotuun? <3

Kun mä sitten vihdoin ja viimein pääsin tuosta uhovaiheesta eroon ja aloin pikkuhiljaa kunnioittamaan vanhempiani, alkoi elämässäni toisenlainen - niin sanottu "UPS" -vaihe (joka jatkuu yhä vain.)

Siinä missä sisarukseni ansaitsivat hymypatsaat kotimme pianon päälle, meikäläisen kantoi kotiin vain itsetehdyn, savesta väännetyn onnettoman myyräpatsaan. Tämän patsaan äitini risti nimellä "UPS."
Myyrän olemus kuvasti luonnettani täydellisesti silloin ja kuvastaa luonnettani yhä.

"UPS mä unohdin sen ja UPS mä unohdin ton"
ups myyrä
Jokainen mut tunteva allekirjoittaa tämän täysin. Mä unohdan ihan kaiken.
Kovasti kiitollinen teille rakkaille, jotka kestätte tätä mun yhä jatkuvaa "UPS"-vaihetta <3

Tänä päivänä on toki mahdollisuus vilauttaa syöpäkorttia ja sanoa vain ongelman johtuvan sytostaateista. Ikäänkään kun ei oikein vielä viitsisi turvautua... Se olisi vähän sama kuin kusisi omiin muroihin.
Niih!
Hyvät ja toimivat nykypäivän kasvatusvinkit siis vastaanotetaan! <3

P.S. Tiesin jo olevani niin kaukana tästä päivästä saadessani puhelimessa rennonletkeän kommentin tiukkaan "nyt kotiin" - kehoitukseeni: 
"Joo joo äiti älä ragee."
Ja jouduin googlettamaan sanan "ragee".

2 kommenttia: