Siirry pääsisältöön

Sitkeää miesflunssaa ja häähumua.

ULIULIULI...
Katala flunssakuume on iskenyt kehooni ja ulinan määrästä päätellen oireet viittaavat epäilyttävästi miesflunssaan. -> Potilas ulisee kovaäänisesti ja vaatii täysihoitoa, koska on itse täysin toimintakyvytön.

Aamun olot saivat vielä arvoisensa kruunun, kun poika (5 v) kertoi minun näyttävän herätessäni "jotenkin rumalta ja vanhalta."

Totta se kyllä onkin. Meinasin ottaa kuvan todisteeksi blogiinkin, mutta se oli kertakaikkisesti täysin julkaisukelvoton.
On se perkele, että vaikka sitä kuinka ihoonsa panostaa kaikenmaailman puhdistusemulsioilla, kasvovoiteilla, kasvovesillä ja silmänympärysvoiteilla - niin harakkanaama on ja pysyy.
Eikä se liiemmin tulevaisuudessa ainakaan parempaan päin ole menossa.
Tässä kohtaa syvä halleluja meikkien läsnäololle <3

Viikonloppu meni rakkauden humussa. Sain kunnian olla vieraana ystäväni Bridezillan (vuoden paras hääblogi!!!!)  täydellisissä häissä.
Voi sitä onnen määrää mikä hehkui hääparin kasvoilla.
Nuo on aina niitä hetkiä, kun tämä loputtoman romantiikannälkäinen sutturakin ihan herkistyy.
Voih sentään <3

Jos kuitenkin häätaikoihin on uskomista, tässä pitäisi itsekin taas rouviintua piakkoin.
Imasin nimittäin sen samperin heittokimpun TAAS syliini. Edellisen kerran tämä tapahtui Heinäkuussa.
Äitini sen jo viime kesänä loistavasti kiteytti sanoin: "Voi perkele!"

ups.

Hääreissun jännittävin osuus oli kuitenkin matka hääpaikalle, kun kuskina toimi noinkin arveluttavan näköinen henkilö. (Kuvassa vasemmalla.)
Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin vammoitta.
jaiks.
 Sitten muihin onnenhetkiin......
Oi katsokaa, mitä mulla on.. Niin täydellisen ja NIIN söpö pilkkihaalari.
Vuosia olen haalarista haaveillut ja nyt se kävi toteen - ja vielä VAALEANPUNAISENA <3
Eiks olekin ihana (kera duck facen) ???

Täydellinen haalari
Nyt täytyy heittää peitto korviin ja alkaa harjoittelemaan tätä Bobilta opittua "saisinko palvelua" -ilmettä. Jos vaikka toimisi tässä man flun ohessa.....?

#annahuomioo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …