Siirry pääsisältöön

Päivä vanhainkotina ja lehmäasiaa.

WHAT A WEEKEND. (tai no puolikas vasta)

Järjestettiin sisarusten (puolisoineen ja lapsineen) kanssa meidän vanhemmille ja mummolle vähän erilainen yllätysillanvietto täällä meillä maaseudulla eilen. Homma meinasi peruuntua sairastumiseni vuoksi mutta porskutin panadolin voimalla kuitenkin illanvieton läpi.

Väkersin vanhuksille alkuun runon, josta päivän ohjelma saattaa avautua tässä hieman teillekin.
Se ralli meni jotakuinkin näin:

Nyt on tullut aika teidän
päästä luksus vanhainkotiin meidän
Tämä hupi kestää päivän vaan
ois syytä siis alkaa jo nauttimaan

Ensin täytyykin tarkistaa
löytyykö mummojen lasista jo kuplivaa
Emme herrojakaan aio unohtaa
joten saisiko vaarille olla jotain tujumpaa?

Ohjelma ei ole hääppöinen
mutta henkilökunta takaa sen
että fiilis on erinomainen
ja täten tulee illasta ikimuistoinen

Vaan joko alkaa huiko painaa
alamme lähestymään illallisaikaa
Keittiön kokki "Korhonen" (nimi muutettu)
juuri taikoi teille lasagnen

Ruuan jälkeen saa käydä maate
koska kohta jo vaihdetaan toinen vaate
Ei lepo meillä kauan kestä
mummot ja vaarit kun täytyy myös pestä

Ulkona odottaa siis kylpy lämmin
kehoitan vanhuksia siis lempeämmin
kunhan makuultanne maltatte vaan
siirtykää uima-asua vaihtamaan.

Pesun jälkeen taas kokoonnutaan
kahvipöytään juoruamaan
Keittiön leipuri "Tiivonen" (nimi muutettu)
loihti teille suklaakakkusen

Ilta on vapaata ohjelmaa
ja juomaa kyllä tarjoillaan
Jos jotakuta alkaa vaikka laulattaa
sekin meillä sallitaan.

Tervetuloa siis mukaan vaan
tätä erilaista vanhainkotia kokeilemaan
Vaan muistakaa - tää ei oo jatkuvaa
älkää siis perkele jääkö tänne asumaan

Sen enempää itseämme hehkuttamatta..... mutta.... OLI AIVAN MAHTAVA ILTA!!! HYVÄ ME HYVÄ ME HYVÄ ME HYVÄ ME..... ja meidän perHE. (mieletön riimi)

Oli saunaa, poreallasta, lasten järjestämä tietokilpailu, hyvää ruokaa - seuran erinomaisuudesta nyt puhumattakaan.
Kyllä mä vaan sanon, että meillä on aivan mielettömät perherikkaudet - ne henkiset sellaiset. (Ei ainakaan kukaan ole vielä paljastanut mitään suurta maallista mammonaa omistavansa)

Ja hei - kenen lähes 85 vuotias mummo nököttää nuorten joukossa aamuyön pikkutunneilla viimeisenä porealtaassa ja viimeisenä valveilla (ja päivittelee facebookkiaan)? KYSYNPÄHÄN VAAN.

Kyllä mä vaan nyt sanon, että järjestäkää hyvännenaika ihmiset aikaa niille vanhemmillenne ja isovanhemmillenne. nennennennenne... NIH.
(Jos siis siihen vielä mahdollisuus.)

Aamulla lähdettiin vieraiden kanssa tutustumaan naapurin uuteen navettaan, jossa uskomattomat robotit hoitelee lypsyhommat tuosta vain.
On niin valtavan upeeta nähdä, miten ruhtinaaliset tilat lehmillä siellä on - ja miten onnellisia ne on <3
Kaksi mieleenpainuvinta onnenhetkeä navetassa:

-  Jono lypsykoneella (jopa jo lypsetyt yrittävät kiertää koneeseen uusintaan herkkujen toivossa mutta viisas lypsykone avaa portit ja ohjaa "pettyneet" lehmät lypsyltä pois ) <3
- Automaattirapsutin keskellä navetta. Ruuhkaa oli siinäkin <3

Voisin kirjoittaa luvattoman pitkän hehkutuksen lypsykoneiden hienouksista ja lehmien hyvistä oltavista, mutta näin lyhykäisyydessään kiteytän pointtini näin:
Suosikaa herrantähen kotimaisia (sen enempää nimiä mainitsematta mutta VALIO) tuotteita. Oikeesti. <3
möö

Kommentit

  1. Mielettömän ihana runo! Sen myötä kuulostaa taivaalliselta toi koko päiväkin. :)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin kuullostaa niin ihanalta tuo koko tapahtuma:) Mun oma äitini on maanis-depressiivinen ja olen välit katkaissut kokonaan samoin kuin isoäitiin. Anopilla alko-ongelma, mutta sen ulkopuolella kyllä tosi mukava ja voisin kyllä kuvitella joskus järkkääväni tuommoista. Valitettavasti siellä suvussa niin äidit kuin tyttäretkin ryyppäävät porukalla, joten ei varmaan tommoista sais koskaan edes järjestettyä. Mutta toivon, että voidaan pitää heistä huolta kun ovat vanhoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …