Miehistä olemusta ja kumpuasiaa (erikseen)

Kyllä mä sanon että kolmenkympinkriisi muuttuu murheista pienimmäksi, kun puhelimeen pärähtää työkeikkaa seuraavin saattein:
"Tarvitaan keikalle hyvännäköinen ja reipas mies - pääsetkö?"

No totta hitossa pääsisin - jos en juuri silloin olisi jo matkalla "sinne mis on lämmin".
Ihanaa että maskuliinisuuteni on huomattu... or not.

No - flunssa siis kaatoi tämän muijan viime viikolla petiin ja täten luonnollisesti salit ja muut (ne lukemattomat muut) liikuntamuodot jäi kuvioista pois.
Tämän lisäksi totesin olevani heikko myös ravintopuolella.
Kun todellinen "miesflunssa" osuu naiseen ja kaataa tämän petiin, kaatuu sillä samalla sekunnilla myös koko terveellisen ruokavalion pohja. Siellä peiton alla EI vaan kykene syömään terveellisesti - tai ollenkaan.

Paino putosi kahden kilon verran ja sekin lähti varmaan suoraan jo lähes olemattomista lihaksista.
HÖH.

MUTTA KUMPU-UUTISIA!!!

Piipahdin tänään korjausleikkauksen jälkitarkastuksessa ja poistuin huoneesta varmaan lähinnä "peura ajovaloissa" -tyyppisellä ilmeellä.
ettei jäisi epäselväksi....
Kuvittelin, että käyn vilauttamassa kummut kirurgille ja täten toteamassa että "hienot on" ja kotiin. MUTTA EI.

Kirurgi oli toki tyytyväinen työnsä tuloksiin (kuten minäkin) mutta samaan hengenvetoon totesi toisen kuitenkin olevan aavistuksen alempana (puhutaan ehkä sentistä?) ja aavistuksen pienempi kuin toinen. Tämäkin oli itselläni kyllä tiedossa, mutta ei tullut MIELEENKÄÄN alkaa tuollaisesta minimaalisesti epäsymmetrisyydestä marisemaan.
Olinhan saanut jo omasta mielestäni kaksi täydellistä yhden kuiviin imetyn tilalle.

Epäsymmetrisyyden lisäksi kirurgi oli hieman tyytymätön rinnoissa tuntuviin implantin reunoihin.
Pyhä Kirurgi haluaa siis työnsä jäljen olevan täyttä priimaa, joten lähitulevaisuudessa tiedossa on paikallispuudutuksessa tehtävä "kursitaan toista kumpua vähän ylemmäs" ja "laitetaan vielä vähän lisätäytettä pehmentämään reunoja" -operaatio rasvansiirron kera.
Kirurgi oli toki hieman huolissaan mistä rasvaa saadaan, mutta vakuutin takapuoleni ja reiteni olevan täysin valmiita luopumaan omistaan.
Varmistin materiaalin saannin vielä kotimatkalla kurvaamalla mäkkärin kautta.

Ei siis voi kuin ihmetellä ja olla melko turhamaisen onnellinen, miten paljon jaksavat nähdä vaivaa (ja rahaa) vain kahden kummun tähden.

No se niistä arvokkaista kummuista.


HIRRRVEEEN ihanaa loppuviikkoa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...