Siirry pääsisältöön

Miehistä olemusta ja kumpuasiaa (erikseen)

Kyllä mä sanon että kolmenkympinkriisi muuttuu murheista pienimmäksi, kun puhelimeen pärähtää työkeikkaa seuraavin saattein:
"Tarvitaan keikalle hyvännäköinen ja reipas mies - pääsetkö?"

No totta hitossa pääsisin - jos en juuri silloin olisi jo matkalla "sinne mis on lämmin".
Ihanaa että maskuliinisuuteni on huomattu... or not.

No - flunssa siis kaatoi tämän muijan viime viikolla petiin ja täten luonnollisesti salit ja muut (ne lukemattomat muut) liikuntamuodot jäi kuvioista pois.
Tämän lisäksi totesin olevani heikko myös ravintopuolella.
Kun todellinen "miesflunssa" osuu naiseen ja kaataa tämän petiin, kaatuu sillä samalla sekunnilla myös koko terveellisen ruokavalion pohja. Siellä peiton alla EI vaan kykene syömään terveellisesti - tai ollenkaan.

Paino putosi kahden kilon verran ja sekin lähti varmaan suoraan jo lähes olemattomista lihaksista.
HÖH.

MUTTA KUMPU-UUTISIA!!!

Piipahdin tänään korjausleikkauksen jälkitarkastuksessa ja poistuin huoneesta varmaan lähinnä "peura ajovaloissa" -tyyppisellä ilmeellä.
ettei jäisi epäselväksi....
Kuvittelin, että käyn vilauttamassa kummut kirurgille ja täten toteamassa että "hienot on" ja kotiin. MUTTA EI.

Kirurgi oli toki tyytyväinen työnsä tuloksiin (kuten minäkin) mutta samaan hengenvetoon totesi toisen kuitenkin olevan aavistuksen alempana (puhutaan ehkä sentistä?) ja aavistuksen pienempi kuin toinen. Tämäkin oli itselläni kyllä tiedossa, mutta ei tullut MIELEENKÄÄN alkaa tuollaisesta minimaalisesti epäsymmetrisyydestä marisemaan.
Olinhan saanut jo omasta mielestäni kaksi täydellistä yhden kuiviin imetyn tilalle.

Epäsymmetrisyyden lisäksi kirurgi oli hieman tyytymätön rinnoissa tuntuviin implantin reunoihin.
Pyhä Kirurgi haluaa siis työnsä jäljen olevan täyttä priimaa, joten lähitulevaisuudessa tiedossa on paikallispuudutuksessa tehtävä "kursitaan toista kumpua vähän ylemmäs" ja "laitetaan vielä vähän lisätäytettä pehmentämään reunoja" -operaatio rasvansiirron kera.
Kirurgi oli toki hieman huolissaan mistä rasvaa saadaan, mutta vakuutin takapuoleni ja reiteni olevan täysin valmiita luopumaan omistaan.
Varmistin materiaalin saannin vielä kotimatkalla kurvaamalla mäkkärin kautta.

Ei siis voi kuin ihmetellä ja olla melko turhamaisen onnellinen, miten paljon jaksavat nähdä vaivaa (ja rahaa) vain kahden kummun tähden.

No se niistä arvokkaista kummuista.


HIRRRVEEEN ihanaa loppuviikkoa <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …