Siirry pääsisältöön

Maanantaiajatuksia.

Pärkkele sehän on taas maanantai. Voi sitä valituksen määrää, jota Suomi on tänään pullollaan.
Haluan muistuttaa, että maanantai voi olla muutakin kuin pelkkää kurjuutta.
Oma onneni muodostuu tänään lapsista, jotka saapuvat isältään taas luokseni.
Suunnittelin kaivavani hangen alta spurgugrillin esiin ja paistaa lasten kanssa illalla notskimakkarat.
Säävaraus.

Maailmakin pelastettiin tuossa viikonloppuna kylän akkojen voimin.
Istuttiin pitkästä aikaa iltaa saunaillan merkeissä ja voi ettien että
miten voimaannuttavaa se taas olikaan. Ei kyetty edes baariin (vaikka lupauduin kuskiksikin) vaan möllötettiin sohvalla, vatsat täynnä, aamun pikku tunneille saakka. Maailma (tai ainakin meidän kylä) on nyt taas hirvittävän paljon parempi paikka.

Laadukkaan illan - ja hyvien yöunien jälkeen eilisaamu alkoi energisesti Duo Disasterin kanssa metsälenkillä.
Aamuleikkejä
Aina tuo teräspapan energisyys vaan jaksaa yllättää. Ei ihan heti tule noiden touhuja katsellessa mieleen, että pappa täyttää kohta jo 12 vuotta.
Talon toinen yllättäjä on tuo spanieli, joka onnistuu kolaamaan kerta toisensa jälkeen metsän lumet kätevästi myös kotiin. Pitäisi ottaa mukaan varmaan myös pihahommia helpottamaan....

ups.
No sitten vähän ruokajuttuja...
Aamupalat on tuottaneet maidottomuuden myötä yhä tuskaa, koska rahka on ollut ennen yksinkertaisesti vain helppo ja nopea vaihtoehto. Mua ei ole siunattu rikkaalla mielikuvituksella mitä ravintoon(kaan) tulee, joten se vaikeuttaa valintoja keittiössä entisestään.
Tänään löysin kuitenkin tällaisen puurovaihtoehdon (Fazer Alku vadelmainen kaurapuuro) ja päätin kokeilla.


- Ei lisättyä sokeria,
- Ei lisäaineita
- Ei säilöntäaineita
- Lisää vain kuuma vesi
(Kätevää varsinkin töissä)

Sokerittomuus oli yksi kriteereistäni puuron valinnassa ja nyt makutestin suorittaneena on kyllä todettava, että tämän sokerittomammaksi ei puuro tosiaan mene. Niin on hajuton ja mauton, että oli pakko tuunata puuroa banaaniviipaleilla.
Puuro juuri ja juuri pelastettu - ja tuunattuna ihan kelpo vaihtoehto aamiaispöytään.
Proteiinipitoisia, nopeita aamupalavinkkejä kuitenkin vastaanotetaan!

Treenit?
Mitkä treenit.... Ainiin - pääsinhän mä taas salimarkkujen kanssa yhteistreeneihin. Se oli kuulkaa kaksi tiukkaa tuntia hauis-ojentajakärsimystä ja vaikka pienillä painoilla meninkin niin kipeetä se teki.
Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin itkupotkuraivareilta.

Palasin myös hiihdoladulle, koska huonon muistini vuoksi ehdin jo unohtaa miten kamalaa se on.
MÄ VIHAAN HIIHTOA!
40 tuskaisen minuutin aikana mummot hiihti ohi ja kaaduin kahdesti.
Mutta mä hiihdin silti. Ja hiihdän varmaan jatkossakin (kunhan ehdin unohtaa miten kamalaa se on.)

Kävin hiljattain myös hakemassa viimeisen satsin "reissurokotetta."
Terveydenhoitaja pistosta laittaessa totesi: "Jaha - käsivarsista päätellen treenaat, joten tänään sitten jalkapäivä jos on salille päästävä."
Mä aloin JUSTIINSA tykkäämään meidän terkkarista oikein tosissaan!!
Jos näistä pulkannaruista pystyy kukaan havaitsemaan mun käyneen joskus pikkupainoja nostelemassa niin HALLELUJA - se vaatii meinaan jo melkoisia erikois-skilssejä ja meediontaitoja.

Mut tästä se lähtee... taas.

Kommentit

  1. Ei tässä maanantaissa ole mitään valittamista. Mun äitiysloma alkoi tänään:D

    Ainut mikä hetken kiusas aamulla oli se, että mitä ihmettä mä teen kun lapset hoidossa... menin sitten kosmetologille ja käväisemään töissä:)

    Hiihtäminen on oikeasti ihanaa - tuskaisen ihanaa <3

    VastaaPoista
  2. Moi! Aiempi blogisi oli tuttu, mutta tämä ihan uusi tuttavuus. Kivaa, että olet jatkanut kirjoittamista!

    Itsellä alkaa kohtapuoliin olla 2 vuotta rintasyöpäleikkauksesta. Diagnoosin saadessani olin 29-vuotias, urheileva ja suhteellisen terveellisesti syövä leijonanharjainen nainen. Syöpä oli levinnyt, ja Herceptin- ja hormonihoidot jatkuvat luultavasti vielä pitkään, vaikka tilanne onkin tällä hetkellä rauhallinen. Tarinastani voit lukea täältä: http://twilightcola.blogspot.fi/2014/04/cancer-life.html

    Mitä elämäntaparemonttiin tulee, niin samassa veneessä ollaan - itse yritän epätoivoisesti PT:n avustuksella päästä takaisin siihen kuntoon, jossa olin ennen sairastumista. Salitreeniä siis tanssin ohella ja ruokavalio entistä parempaan kuosiin. Samalla ne hormonihoitojen myötä kertyneet 10kg pois. ;)

    Maidottomuus on mullekin aavistuksen hankalaa. En syö lihaa enkä viljatuotteita, mutta toi maito... Kiireisten aamujen pelastaja. Vaan onneksi kaurapuurokin on hyvää! Mä suosittelen kokeilemaan myös tuorepuuroa, esim.: mantelimaitoa, sinne joukkoon kaurahiutaleita, chiansiemeniä ja mustikoita tai muita marjoja (sopivassa suhteessa, itse en pahemmin mittaa näitä). Chiansiemenet turpoavat geelimäiseksi, kun koko systeemin "hauduttaa" jääkaapissa yön yli. Joukkoon voi sitten laittaa vaikkapa vähän aitoa vaniljaa tai hunajaa. Tosi helppoa ja hyvää! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …