torstai 5. helmikuuta 2015

Kiire elää.

Tällä viikolla kun lapset ovat olleet meikäläisen hellässä huomassa, salitreenien määrä on pudonnut vähäisestä -> pyöreeseen nollaan. Suurin kiitos kuulunee (muuten niin ihanalle) kyläsalille, jonka lapsiparkki loistaa olemattomuudellaan ja täten aiheuttaa ongelmia näille mielettömille treeniputkille.
(Ripaus sarkasmia.)

Pakko kuitenkin myöntää, että tällä viikolla treenaamattomuus ei ole ottanut edes päähän.
Lasten kanssa puuhailu on ollut sen verran muksaa ja sen verran tärkeämpää, jotta mitä väliä jostain hetkellisestä salitauosta. Energiaa hiipuu takuuvarmasti myös tämän oman pikku lauman kanssa.

pikkupesue
Yksi tämän viikon suosikeistani on ollut pihalle itseväkerretty spurgugrilli jossa tunnelmalliset notskimakkarat. <3
Saatiin naapuripariskuntakin mukaan nauttimaan pienestä-suuresta arjen ilosta.
Tänään tiedossa notski-iltapala osa 2.

arjen pieniä iloja
Tämä maalla asuminen on vain niin <3
Tai just nyt tuntuu siltä. Vielä vuosi sitten tuntui päinvastaiselta.
Vuosi sitten halusin kaupunkiin.
Pois maalta. Pois keskeneräisen ikuisuusprojektin työmaalta.
Todellisuudessa siinä ei ollut edes kyse kodin sijainnista.

Halusin vain vastoinkäymisten jälkeen aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja toivoin enemmän kuin mitään, että aika rientäisi ja parantaisi haavat - sekä ne syövän, että avioeron jättämät.
Muistan ajatelleeni, että olin epäonnistunut.
Sitten menikin jo lujaa.

Nyt olen tässä kodissa taas.  Eri elämäntilanteessa - eri siviilisäädyllä.
Eronnut - vai avoliitossa? Mitä väliä - jos onnellinen.
Aika on parantanut haavoja kuten toivoinkin ja elän taas niin normaalia elämää, kun se tällä persoonallisuudella vain suinkin on mahdollista.
Joskus mennään lujaa - fiilispohjalta ja ratkaisut tehdään ennen pohdintaa.

Äidillä on selitys tähänkin:
"Sulla on vaan niin kiire elää" <3

Just niin. Mulla on aina ollut kiire elää - mutta kun sairastuu 27-vuotiaana syöpään, niin kiirehän siinä vasta tuleekin.
Sitä se on - mun elämää <3

Äiti kuitenkin joskus sanoi, että "anna mennä - elämää tää vaan on. Ethän sä kuitenkaan mitään rikollista tee, etkä aiheuta kenellekään mielipahaa noilla tempauksillasi".

Ihanaa olla vähän hunsvotti. Se tekee onnelliseksi <3

Mun neuvo siis on - TEHKÄÄ asioita hetken mielijohteesta - jos se vaan tekee teidät onnelliseksi.
(eikä aiheuta muille mielipahaa).

P,S,
Kolmenkympinkriisi laajenee yhä vain. Eilen ostin itselleni hokkarit.
Miksikö? Yhtään en tiedä.
Varmaan siksi, että ajattelin lähteä jäälle huiskimaan jääkiekkoa (nappuloiden kanssa) ja myös varmaan siksi, etten ole koskaan osannut luistella kaunareilla tyttömäisen ihanasti.
Silti epäilen olevani vähän ongelmissa... (niiden henkisten lisäksi)



1 kommentti:

  1. Pakko lisätä tää kirjanmerkkeihin kännykkään , sulla on ihana tapa kirjottaa .<3

    VastaaPoista