Siirry pääsisältöön

Sitä sun tätä ja enimmäkseen tota.

Riisiproteiinin makutesti suoritettu ja olihan se melkoinen..... noh elämys.
Raakakaakaon yritys muistuttaa "suklaanmakua" ei ole juurikaan onnistunut, mutta väitän sen silti olevan parempaa kuin ehta nakke naturell.
Jauhoisuus on vähän häirtsevää, koska kurkku kuivuu ikävästi, mutta kaikenkaikkiaan tässä tuotteessa voittaa sen puhtaus ja terveellisyys, joten tuote täten hyväksytty hoitamaan palkkarin virkaa.

VESI - tuo kaikkien janoisten sankari - mutta niin hirvittävän vaikea muistaa juoda.
Kuinka kauan sitä onkaan paasattu, miten elintärkeää vesi on ihmiskeholle. Kuinka monta kertaa, olen sivuuttanut aiheen ajatuksella: "hengissä ollaan vähemmälläkin" - vain laiskuuttani.

Ja nyt olen kertakaikkisesti löytänyt hyvin yksinkertaisen ratkaisun veden juomiselle -
NIIN ihana pullo, että sitä haluaa kantaa koko ajan mukana. NIIN ihana pullo, että siitä haluaa hörppiä kaiken aikaa. On se vaan NIIN ihana. <3
Smartshaker
Yksinkertainen neuvo (yksinkertaiselle ihmiselle.) Hanki siis NIIN ihana pullo. <3

Uudenvuodenlupauksethan on ihan sou lääst siisön joten ajattelin (Katan innoittamana) asettaa itselleni muutamia tavoitteita ajalle "ennen kuin täytän 30." (KRIISI - HÄLYTYS - KRIISI)

Yksi onneton leuka suorilta käsin (tiedän - tää on niin epätoivoista)
Hiihtolenkki sukset maassa 
("hiihdin" viimeksi koulussa - sukset yleensä ylöspäin)
30 äijämäistä punnerrusta putkeen 
(toistaiseksi menee varmaan säälittävät 10)

Siinä nyt tavoitteita alkuun - lista jatkuu kunhan keksin lisää. (Koska on täysi mahdottomuus yrittää muistaa kaikkea kerralla)

Kävin tänään pitkästä aikaa fysioterapiassa hoidattamassa leikkauksien jälkeen ilmaantuneita uusia imusuonikiristyksiä käsivarsissa. Herranjee mikä napsutus kuului, kun imusuonet rutisivat auki - laittomasta kivun tunteesta nyt puhumattakaan.
Kahden viikon päästä uudelleen samaiseen nautintoon.

Ja sitten iloisia PERHEENLISÄYSUUTISIA!
Ja EI - en ole nyt levittämässä tähän maailmaan lisää näitä pikkusen kilahtaneita geenejä - vaan meidän karvakorvien määrä kasvoi yhdellä korvaparilla, kun valloittava vanhus "Bobi"  -saapui kokelaaksi perheeseemme.
Toivotaan että Bobi sopeutuu ja täten tuli jäädäkseen <3

Ja siis katsokaa mun reuhkaa! Kalju on niin historiaa!
Alan olla jo ihan ylpee mun ponskusta. Hitaasti ja epävarmasti - mutta kuitenkin!!!
vielä täältä noustaan pitkätukaksi!
Ja nää on niitä päiviä, kun mä iloitsen työpaikastani - ja erityisesti mahdollisuudesta tehdä etänä töitä <3

koti office <3
Ja hirveen kivaltahan toi takka täällä kotitoimistossa näyttää, mutta jotta sain sen näyttämään tolta, se vaati rutkasti paperia.
MITEN tulipalot syttyy jostain hellasta, tai kahvinkeittimestä, tai kynttilästä - vaan koitappa saada yksi onneton takkapuu syttymään tarkoituksella niin EI SE VAAN SYTY!
Verhotko sinne pitäis heittää?!

Kiitos ja anteeksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …