Siirry pääsisältöön

Rasti seinään.

Nyt lyömään isoa rastia seinään, koska meikäläinen oli tänään - ette kyllä ikinä usko.... tättädädäää....
MP MESSUILLA ja täysin vapaasta tahdosta!
Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään hukka niminen reissu, koska löydettiin tulevalle ajokaudelle aivan hitokseen edukkaasti puuttuvat ajovarusteet.
Älkää toki pidättäkö hengitystänne.... TATTADADAAA!

JIHUU!
Mukaan tarttui IIHANA kypärä, IIHANAT saappaat, IIIHANAT ajohanskat ja IIHANAT housut.
Pinkki takki olikin jo kotona odottamassa loppusettiä <3

No nyt joku ilman muuta miettii, että pystyikö tämä muutenkin "pikkusen nopee liikkeissään" hankkimaan tässä kolmenkympinkriisissään jo kortin ja pyöränkin, mutta niin uskomatonta kuin se onkin - sitä ei ole (vielä) tapahtunut. Toistaiseksi meikäläisen paikka on (kaikkien onneksi) visusti kyytiläisenä.
Vaikka ei tuo kortin ja pyörän pikahankintakaan sikäli olisi ketään yllättänyt...

Myönnettävä se kuitenkin on, että moottoripyöräkärpänen pääsi nappaamaan pikku palan sydäntä käydessäni vähän messuhengessä pyörien päällä fiilistelemässä.
(Vai kuuluuko tällainen moottoripyörähömpötys siirtää sinne keski-iän korville ihan vaan suosiolla... Mutta jos mä olenkin jo oman elämäni keski-iässä - kukas sitäkään tietää?!)

Siispä olisiko se kriisipyörä ehkä tämä?
Voiko sen viedä kotiin?
Vai sopisiko tällaiselle pikkusen kilahtaneelle luonteelle paremmin tällainen pikkusen kilahtanut yksilö?


No - toistaiseksi laitamme nämä ajatukset sinne tulevaisuuden haavelokeroon (lottovoittoa odottelemaan) <3

Ja koska seiniä on viimeaikoina täytelty enemmän ja vähmemän rasteilla, niin lisätään samaan syssyyn vielä yksi rasti lisää!
(VAROITUS - saattaa sisältää ällöttävän määrän tyhjänpäiväistä hehkutusta)

Mitä ihmettä on tapahtunut mun vaikeille AAMUHERÄÄMISILLE ja jatkuville torkutuksille.
Missä on ne "njam njam - jos vielä kymmenen minuuttia...." -hetket ???

Nukun niin järjettömän hyvin, että aamut ei vaan näytä tuottavan enää ongelmia. Tänään heräsin klo 5.30 ilman kelloa vapaaehtoisesti aamulenkille. Ennenkuulumatonta!

Tämän viikon etätöitä tehneenä olisi myös ollut mahdollisuus nukkua vähän pidempäänkin, mutta ei - joka aamu olen noussut jämptinä viimeistään klo 6.30 ja ampaissut suoriltaan lenkille - edes tajuamatta miten helppoa tämä on ollut.
Voiko tämäkin oikeesti johtua vaan Fitskuista ?? Voihan?!....! <3

Eilisaamuna jopa Duo Disaster oli sitä mieltä, että kello on liian vähän aamulenkille.

Duo Disaster
Tuosta Duo Disasterin uusimmasta jäsenestä on kuoriutunut varsinainen teräspappa.
Lenkillä kirmailee metsät ja pellot läpi kuin nuori poika konsanaan - illan leikeistä puhumattakaan. Kuvaakin yritin leikeistä ottaa, mutta kymmenet kuvat kaikki pelkkää heilahtanutta karvaa.
Tämän sain kuitenkin taltioitua <3

Hali
Huomenna tiedossa HIIHTOA (yksin!) -  eli täten suosittelen kaikkia hiihtoharrastelijoita pysymään pois ladulta tai sen läheisyydestä.
Sutturahiihto (toiselta nimeltään myös "viuhto") saattaa sisältää nimettömän määrän sauvojen raivokasta huitomista ja kiukkua kirosanojen kera.
Mutta lupaan iloita taas jälkikäteen <3
Íhanaa viikonloppua!

Kommentit

  1. Voi kun pääsiskin hiihtämään. Meillä ei viime talvena ollut lunta, eikä näytä tänä talvenakaan tulevan tänne Turkuun. Mikä sen ihanampaa kun hiihdellä aurinkoisella ilmalla meren jäällä pikku pakkaskelillä. Nyt pitää tyytyä räntäsateessa kävelylenkkejä tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa houkuttelevalta. Pitänee toivoa äkkilunta teille sinne. Meillä sitä näyttää tulevan yhä vain lisää :O

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …